Edellinen postaus on julkaistu 18.12.2019 eli kohta uudelleen vuoden kuluttua tuleekin heti seuraava kirjoitus.
Vuosi 2020 on ollut hieman erilainen. Niin kuin varmasti meille kaikille. Kaikki suunnitelmat menivät uusiksi ainakin sen viisi kertaa, mutta peruspositiivisena totean, että hyvä vuosi tämä kuitenkin on ollut.
Aloitin syksyllä 2019 Vierumäellä liikuntaneuvojan ammattitutkinnon suorittamisen. Oli ilo tutustua uusiin ihmisiin ja päästä viettämään inspiroivaa aikaa hyvissä puitteissa. Vaikka opintojen sisältö oli paljolti tuttua, aina tulee kuitenkin myös uutta ja päivitettyä tietoa, joten koulutus oli onnistunut valinta. Aika-ajoin opiskelun ja yrittäjyyden yhteen sovittaminen vaati pientä säätöä, mutta ihmeen pienillä henkisillä vaurioilla vuodesta selvittiin.
Urheilun saralla tavoitteena oli juosta tänä vuonna Buff Trail Touria ja siellä vähintään neljä osakilpailua. Olin todella innostunut paluustani polkujuoksun pariin sitten vuoden 2015. Pääsen kivasti heti kotoa juoksemaan poluille, joten harjoittelin monipuolisesti sekä poluilla että sileällä läpi syksyn ja talven. Paras vire osui huhtikuulle ja alkukesään, mutta sitten hieman nyykähti sekä vire että kunto. Kaipasin kisoja, mutta toisaalta en kaivannut, koska harjoittelu on mukavaa. Kuten varmasti kaikki, odottelin miten kisoja ilmaantuu ja miten ne sopivat omiin aikatauluihin. Tourin kisat pakkautuivat syksyyn, melko tiiviiseen aikatauluun, joten totesin että nyt on tekemätön paikka, kun samaan aikaan oli koulutehtävissä ja näyttötutkinnoissa deadlinet tulossa.
Kalevan kisat pidettiin elokuussa ja sen kisan pidin kalenterissani. Tavoite oli ylläpitää pistesija putkea 10 000m matkalla ja siinä onnistuin, sijoitus tänä vuonna kuudes. Aika tosin oli pettymys. Sairastuin pari päivää Kalevan kisojen jälkeen järkyttävään vatsatautiin, joka kesti useamman päivän ja vei voimia pidemmäksi aikaa. Pääsin tämän yhteydessä nauttimaan myös koronatestistä, joka oli onneksi negatiivinen.
Ilmeisesti sen verran järkeä ja ammatillista osaamista on saatu taottua tähänkin kivikovaan päähän, että ymmärsin luopua tavoitteistani. Kalevan kisojen jälkeinen sairastuminen ja pitkältä tuntunut sairaudesta palautuminen, selvensi vielä sen, että nyt keskitytään saattamaan kouluhommat loppuun ja urheillaan vasta sitten. Ihminen voi saada paljon aikaan, mutta ei kaikkea kerralla. Siivosin kalenterista pois SM maratonin, joka olisi ollut aikataulujen puolesta sopivassa paikassa, en myöskään halunnut SM viesteihin, enkä maastoihin.
Pääsin kuitenkin nauttimaan yhdestä Tourin kisasta Aulangolla. Melkein itkin onnesta metsässä, kun tajusin että kroppa toimii taas taudin jäljiltä. Enkä mä mistään podiumpaikasta haaveillut, mutta sinne kolmossijalle homma lopulta napsasti. Toisen polkukisan juoksin Eerikkilässä (28km) tarkoituksena tuulettaa pääkoppaa kouluhommien välissä, joka oli loistava ratkaisu.
Sain ammattitutkinnon valmiiksi marraskuun lopussa ja syksyllä opiskelin neljän viikonlopun mittaisen stressinhallintavalmentaja sertifikaatin. Olin suunnitellut koulutehtävien osalta aikataulut hyvin, mutta kuten useasti, kun yksi osa-alue pettää niin kaikki hieman sakkaa. Yrittäjälle reilun viikon sairastaminen on jokseenkin kohtalokasta, sillä työt eivät katoa, ne vain siirtyvät. Painin koko syksyn töiden ja opintojen parissa, pistin harjoittelun minimiin ja kävin lenkillä lähinnä tuulettamassa pääkoppaa. Tämä ratkaisu oli paras mahdollinen ja marraskuun tienoilla pääsin taas kiinni harjoitteluun. Ja eihän se hyvä peruskunto sieltä mihinkään ole kadonnut.
Nyt kun kouluhommat on ikuiselta liian paljosta kiinnostuneelta opiskelijalta vähäksi aikaa taputeltu, voi ensi vuonna keskittyä Buff Touriin uudemman kerran. Nyt on resurssit sillä mallilla, että aikaa jää sopivasti harjoitteluun töiden ja muun elämän rinnalla.
Tällä hetkellä juoksukilsoja tulee viikossa 70-80km ja olen keskittynyt paljon voimaharjoitteluun. Käyn kolistelemassa painoja 3 kertaa kymmenen päivän sisällä. Lyhyen kestovoimajakson jälkeen siirryin maksimivoimaan. Se on aina yhtä mukavaa puuhaa, kun saa haastaa itsensä rinnalle vedossa, joka ei juuri koskaan onnistu täydellisesti, mutta väläyttää aina välillä pieniä onnistumisen hetkiä. Kevätkaudella on tavoitteena nostaa harjoittelun määrää sekä juoksemalla että toivottavasti hiihtämällä.
Kirjoitin 11.12 ilmestyneessä Juoksijalehdessä tavoitteiden asettamisesta ja omien resurssien tarkastelusta. Kun rehellisesti analysoit tilanteesi, ajankäyttösi, voimavarasi ja kuntotasosi, on sinulla paremmat mahdollisuudet onnistua kuin yrittää tehdä kaikkea yhtä aikaa ja olla kaikessa täydellinen, joskus 80% suoritus on aivan riittävä.
Juoksijalehden kirjoitus syntyi yhdistelmänä lifecoach ja stressinhallintavalmennustietouttani, höystettynä omakohtaisella kokemuksella. Valmentajat eivät suinkaan ole täydellisiä omassa arjessaan ja harjoittelussaan, ihan tavallisia kuolevaisia me ollaan ja samalla tavalla me teemme virhearviointeja, eihän meillä olisi muuten mahdollisuutta oppia muuta kuin kirjoista.
Oikein mukavaa joulun odotusta!