Kirjoittelen tätä kohtuullisen jäykin jaloin, polvet mustelmilla, toinen käsi jääkaapin kahvassa ja pari yötä huonosti nukkuneena. Oireista voi päätellä, että olen tainnut olla juoksemassa Buff Trail Tourin viimeistä osakilpailua Kolilla. Väsymyksestä huolimatta BTTF oli hauska ja jännittävä kokemus!
Täytyy heti alkuun huokaista ja todeta, että jes se oli siinä. Ei kiitos kisoja enää tälle syksyä. Viimeisen 4 viikon aikana kiersin kolme BTTF:n osakilpailua: Nuuksion, Aulangon ja viimeisenä Vaarojen maratonin. Viimeksi kahlasin kiertueen läpi 6 vuotta sitten ja näin kauan kesti palata takaisin. Syynä paluuseen oli inspiraation etsintä ratajuoksuvuosien jälkeen. Jotakin uutta ja vanhaa siis.
Talven ajan harjoittelin monipuolisesti ja hyvä hiihtotalvi nosti kivasti harjoittelumäärää. Niin kuin hyvin usein, olin parhaimmassa kunnossa maaliskuun kieppeillä, kunnes hiihtokauden loppuminen sekä kevään työkiireet veivät sekä palautumista että harjoitusmäärää alaspäin.
Huonoon palautumiseen kiireiden lisäksi vaikutti todennäköisesti suussa keikkunut tulehtunut hammas, joka huomattiin ja revittiinkin irti heti Bodom Trailin jälkeisellä viikolla. Vire parani tosi paljon heinäkuun alkuun mennessä ja heinäkuussa juostu Ylläksen 37km startti meni kuumuudesta huolimatta aivan eri tunnelmissa.
Lähdin kiertämään osa-kilpailuja fiilistellen ja tunnustellen miltä homma tuntuu. Kesällä en kuitenkaan vielä hyljännyt ajatusta Kalevan kisoihin osallistumisesta, joten viihdyin paljon ratatreeneissä, vaikka en niissä kilpaillutkaan kuin kerran kauden aikana. Koska aikaa harjoitteluun on rajallisesti, tarkoitti tämä että tein melko paljon kompromisseja harjoittelun suhteen. Halusin jotenkin rauhassa pohtia ajatusta tavoitteellisesta ratajuoksusta luopumista ja pitää yllä hyviä vetovauhteja.
Tein kuitenkin heinäkuun aikana päätöksen, että en Kalevan kisoihin enää lähtisi. En silti lähtenyt kirimään radalle uponneita harjoittelukilsoja poluilla kiinni, vaan jatkoin aikalailla samankaltaista harjoittelua kuin siihenkin asti toki ottaen mukaan muutamia spesiaaliharjoituksia poluilla. Tavoitteena oli pitää huolta yleisestä hyvästä juoksukunnosta ajatuksella että, tällä harjoittelulla tulee poluilla semmoinen tulos kun tulee ja jos ei muuta niin oppia sekä elämyksiä.
Harjoitteluni ei kuitenkaan ollut mitenkään suunnittelematonta, vaikka sisälsikin jatkuvia muutoksia johtuen kellumisesta päättämättömyydessä että juoksenko vielä radalla, miten paljon on arjessa aikaa ja miten palaudun. Silloin kun harjoittelen pidän kiinni laadusta (peruskestävyyden ja tehoharjoittelun suhde), lihashuollosta sekä palautumisen varmistamisesta riittävällä nukkumisella.
Elokuussa juoksin yhden polkupuolikkaan ja syyskuun alussa jatkuivat BTTF:n osakilpailut, jossa kisat olivat kahden viikon välein. Ennen Nuuksiota juoksuvire oli todella hyvä, mutta kärsin juoksun aikana imeytymishaasteista ja menin hyvin pienillä energioilla koko reissun. Kisa oli kuitenkin henkisesti tärkeä juosta maaliin, koska se oli ensimmäinen maratonin mittainen matka sitten vuoden 2016. Nuuksiosta kahden viikon päästä Aulangon puolikkaalla oli loistava meno ja varoivaisen alun jälkeen tuntui, että matka loppui kesken.
Nuuksion jälkeen piti heittää hetkeksi pötkölleen. Energiat eivät harmillisesti imeytyneet, mutta maaliin tultiin. Kuva: Miska Koivumäki
Vaaroilla ei loppunut matka kesken, reitti oli juurikin niin haastava kuin muistin ja vähän vielä päälle. Pyrin tasaiseen maaliin saakka kantavaan juoksuun ja siihen että en joutuisi energian imeytymisen kanssa ongelmiin, tässä onnistuinkin melkein. Ennen Vaaroja oli kokonaiskilpailun tilanne hyvin jännittävä, sillä olin sijalla kolme, mutta tiesin että en helpolla saa positiota pidettyä. Loppujen lopuksi sain paikkani pidettyä neljän pisteen turvin. Joten hurjan tyytyväinen täytyy olla!
Kausi jätti kivan inspiroituneen fiiliksen, että tästähän voisi omaa suoritustaan ehkä vielä parantaa. Kun ryhdyin kehityskohteita ja ideoita listaamaan, niin siihen ei yksi A4 paperi riittänyt. Garminin harjoitusdata kertoi sen minkä jo arvelinkin: olen viimeisen vuoden aikana juossut kaikista juoksutreeneistä (kilometrejä noin 3000km) alle 30% poluilla. Viimeisen 12 kuukauden aikana olen tehnyt 9 mäkiharjoitusta. Lienee selvää, että jos näitä osa-alueita nyt hieman petraisi seuraavan vuoden aikana niin kyllähän se teknisten pätkienkin juoksu ja ylämäet olisi sujuvampia.
Kiva lähteä näistä lähtökohdista suunnittelemaan ensi kautta, voi yrittää pinkoa omaa aikaansa ensi vuonna paremmaksi, kun on useammalta reitiltä tämän vuoden oma tulos juostu. Taso on koventunut julmetusti ja lajin on löytänyt niin suunnistus kuin hiihtäjätaustaiset juoksijat. Vielä kun kaltaisiani maanteiden- ja ratojen juoksijoita eksyisi joukkoon enemmän, uskon että se tekisi hommasta vieläkin mielenkiintoisemman. Mutta palaudutaan nyt ensin.
BTTF:n palkintojen jako Kolilla. Vieressä naisten 2. Pirjo Saukko. Kauden ylivoimainen voittaja Anna-Stiina Erkkilä puuttuu kuvasta. Kuva: Hannu Airila