Uuteen kauteen

Posted by on Oct 10, 2016 in Harjoittelu | Comments Off

Kisakausi oli ja meni. Ylimenokausi oli ja meni. Peruskuntokausi on päällä.

Päätin kisakauteni virallisesti Kalevan kisoihin, jotka olivat heinäkuussa. Kisailin vielä elokuussa HCM:n yhteydessä järjestetyllä Perskindol Street Runilla ja harkinnassa oli vielä tuolloin SM maratonille osallistuminen. Tarkoitus oli testailla tuossa 17km katujuoksussa vasemman jalan akillesjänteen ja nilkan toimintaa. Jalka oli hieman ärtynyt kesän mittaan runsaasta kilpailemisesta ja piikkarijuoksusta.  Meno oli kivan rentoa vauhdin osalta, mutta sen verran jalkaa jomotti matkan loppupuolella että totesin tämän kauden olevan tässä. Halusin parantaa jalkaa rauhassa ja olla hankkimatta vammakierrettä.

Street runin jälkeisenä päivänä tein pitkän PK lenkin poikkeuksellisella tavalla. Osallistuin valmennettavani Annemarin kanssa Luukissa Järvestä järveen Swimrun kisaan. Oli yksi kesän hauskimmista kokemuksista! Reitti oli kivan vaihteleva ja uintipätkät pisimillään noin 500m yhteismatkan ollessa juoksun kera noin 12km. Tuon viikonlopun jälkeen jäin kolme viikkoa kestävälle ylimenokaudelle.

FB_IMG_1471697150703

Swim Run kisa Luukissa. Kuva: kisajärjestäjän sivut

 

Mikä se semmoinen ylimenokausi on? Se on lepokausi. Se on tilanteen nollaus kisakauden jälkeen. Keho ja mieli lepoon. Noiden viikkojen aikana tajuaa sekä kropan että mielen tarvitsevan jotakin muuta kuin ohjelmoitua harjoittelua. Olen harjoitellut systemaattisesti harjoitusohjelmalla viimeiset viisi vuotta. Joka syksy odottaa ylimenokautta kesän lopussa kuin kuuta nousevaa ja kas kummaa parin viikon kuluttua odottaa peruskuntokauden alkua kuin lapsi joulupakettia. Into on piukassa ja lenkkarit valmiina ovella.

Onnistuin tekemään totaalinollauksen ylimenokaudella. Laiskotella en varsinaisesti osaa, mutta ikiliikkujana tykkään syksyaikaan kokeilla sellaisia lajeja jotka jäävät kisakaudella syrjään. Tänä syksynä maastopyöräilin, uin, tein melontaretkiä ja sekä viikonlopun mittaisia vaelluksia. Syksyinen metsä on hirvikärpäsiä lukuun ottamatta rentouttava paikka.

tytto ja rinkka

Rinkka, jossa on jalat.

IMG_3740

Teijon retkeilyalue

Ylimenokauden aikana annan ajatusten pyöriä missä pyörivät, mutta en kiellä itseäni ajattelemasta harjoittelua tai kilpailemista. Viikkojen aikana tulee ehkä tavallista syvällisemmin käytyä keskustelua itsensä kanssa kauden tapahtumista ja käytyä pohdiskelua miten haastaisi itseään seuraavana vuonna sekä tietysti pohdiskeltua että haluaako ylipäätään harjoitella ja kilpailla vielä samalla intensiteetillä jatkossa.

Tänä vuonna vastausten saaminen itseltään oli hyvin helppoa. Kausi oli hyvä ja intoa systemaattiseen harjoitteluun on edelleen runsaasti. Paljon taas itsestään oppineena oli mukava lähteä suunnittelemaan seuraavaa kautta ja miettiä missä kisaisi ja milloin. Valmentajan kanssa sparrailtiin millaista treeniä ensi kaudelle, paljonko on vara nostaa määrää ja tehoja sekä tietysti se mitkä ovat päätavoitteet.

Nyt on siis peruskestävyyskausi täydessä käynnissä kuudetta viikkoa. Ohjelmassa on ollut mukavan monipuolista harjoittelua. Ohjelmaan on mahtunut peruslenkkeilyn lisäksi todella mukavia hetkiä kuten viikonlopun vaellusreissu Repovedelle, Espoon Rantapuolikkaan jänistely 1:40 ryhmässä ja pitkä 4,5 tunnin mittainen maastopyöräily – juoksu- uinti yhdistelmätreeni.

dav

Onnellinen uuden maastopyörän omistaja

Harjoitustunteja on nostettu keskimäärin 12 tuntiin per viikko (juoksu, pyörä ja uinti). Viime vuonna tähän aikaan vastaava viikkotuntimäärä oli 10 tuntia. Nosto on prosentuaalisesti aika paljon, mutta teen runsaasti monilajiharjoittelua ja juoksun määrä nousee varovaisesti, jotta jalat pysyvät kunnossa. Toistaiseksi tuntimäärä ei ole syönyt naista. Aerobisen harjoittelun lisäksi teen viikossa 2-3 kertaa lihaskuntotreeniä sekä lisäksi lähes päivittäin liikkuvuusharjoitteita ja kehonhuoltoa. Monipuolinen harjoittelu jatkuu läpi syksyn. Pääsen parin viikon kuluttua nauttimaan hienoista maisemista Italiaan, jossa osallistun 57km mittaiseen Ultra Trail Laugust d’Ortaan, jossa nousumetrejä kertyy kuulemma 3000m. En lähde ITRA:n pistekeruu mielessä kilpailemaan, sillä lähivuosina ei ole tarkoitus vielä poluilla sen kummemmin kisailla. Lähden matkaan reippailemaan ja lomailemaan ennen kuin pimeys iskee Suomessa totaalisesti päälle. Ihan peruskestävyystreenistä tuo matka ei tule kuitenkaan menemään, vaan matka ja korkeuserot verottaa varmasti pientä taapertajaa.  Reissu vaatii toki myös hyvää valmistautumista varusteiden sekä energiahuollon osalta.

No mutta missä ne päätavoitteet sitten on ja paljonko on vielä potentiaalia käytettävissä? Uskon että järkevällä harjoittelulla ja rytmityksellä on vielä mahdollista kehittyä. Uskon että parhaimmat vuoden ovat vielä edessä. Tavoitteet? No ne jääkööt salaisuudeksi, mutta ne voidaan jakaa kahtia kilpailullisiin tavoitteisiin ja mielenkiintoisiin kokemuksellisiin tavoitteisiin. Sen verran voin paljastaa, että kilpailulliset tavoitteet eivät ole maantiemaratonilla, sen aika tulee vasta myöhemmin ja eivätkä ne myöskään ole poluilla.

Mukavaa syksyä ja kuulaita lenkkikelejä. Ja hei, uskalla pitää se ylimenokausi. Jokainen tarvitsee joskus hengähdystauon.

IMG_3759

Teijon retkeilyalue: mietintätauko

dav

Tyynellä säällä kivaa, tuulessa hivenen haastavaa

bdr

Repoveden kansallispuistossa