Tilannekatsaus

Posted by on Mar 31, 2016 in Harjoittelu, Kilpailut | Comments Off

Viime kesänä Pyhätunturin polkumaratonin jälkeisessä haastattelussa joka julkaistiin kestävyysurheilu.fi sivustolla kerroin maantienmaraton haaveekseni 2:50 ajan alituksen.

Siinä on sellainen aikatavoite, joka on yhtä aikaa älytön mutta silti realistinen. Se on myös sellainen tavoite, jonka katson olevan itselleni päätepiste maantiemaratonin ennätysjahdissa. Sen jälkeen saa ennätystavoittelut jäädä.

Syksyllä lähdin tavoitetta kohden puskemaan ja loppusyksyn vaikeuksien jälkeen harjoittelu oli erittäin tuottavan oloista. PK jynssäyskaudella pyrin tekemään mahdollisimman paljon ja mahdollisimman laajalla PK tehoalueella monipuolista treeniä. Keskimäärin juoksin noin 100km viikossa, joka on noin 10% enemmän kuin valmistautuessani vuoden 2015 Rotterdamin maratoniin. Huippuviikot määrän suhteen olivat joulukuun lopussa lomaillessani reilu 140km per viikko. Kunto nousi kohisten.

Rasituksessa oireileva astma on erittäin ärsyttävä vaiva. Vuoden alussa oli hyvää tasapainoista jaksoa, kunnes taas kovemmassa juoksussa alkoi lima lentää kuin ravihevosella. Helmikuun Aktia Cupissa happi loppui kokonaan, sain jonkin tyyppisen flunssan ja olin viikon juoksematta kovaa. Lääkeannostus tappiin ja peffiä puhaltamaan.

Ja jotta kaikki eivät olisi vielä tässä niin, sain vielä kunnon lihasjumit ja krampit päälle, siten että kaksi treeniä jouduin keskeyttämään kun lähti jalka alta sekä yksi VK harjoitus olisi pitänyt keskeyttää. Kaiken kruunasi maaliskuun Aktia Cupissa 10km aikaan 39min, joka taitaa olla pohjanoteeraus sitten vähään aikaan. Jännitin jo etukäteen, että miten hengityksen kanssa käy kun tuuli vihmoo ja lyö vastaan. Kaikki tämä jännitys yhdistettynä tuuleen, teki sen että paluumatkalla hengitys salpaantui aivan kokonaan ja homma oli sitä myöten taputeltu.

No tähänkin voi vain todeta, että näillä hengitysteillä mennään mitä on annettu. Mielestäni on ylipäätään typerää ajatella että kyllä minä onnistuisin jos jalka ei olisi kipeä tai kyllä sitten jos astma ei vaivaa. Tai jos olisin tehnyt niin, näin ja noin. Nuo kaikki ovat osa minua, osa kokonaiskuntoani ja olen itse vastuussa omasta kunnostani. Niin kuin olen vastuussa ravitsemustilastani, siitä että lepään riittävästi ja siitä että kengät ovat oikeissa jaloissa. Jos kisapäivänä sataa tai tuulee sille en voi mitään, keli on kaikille sama. Toisinaan onnistuu, toisinaan ei.

Pääsiäisviikolla sain aikaan muutaman hyvän treenin ja kerättyä juoksijan itsetunnon rippeet. Lisäksi peruin uhkaukseni, että en aio juosta Rotterdamissa maratonia lainkaan. Aion juosta, vaikka priimaa ja ennätystä ei nyt tällä kertaa pukkaa, koska olen kuitenkin terve tällä hetkellä. Ehkä jokin sai pääni kääntymään, kun vaihtoehtoja punnitsee. Kumpi harmittaa enemmän, se kun jättää juoksematta ja katselee kun treenikaverit tulee fiiliksissä maaliin vai lähtemällä juoksuun mukaan fiilistellen keskinkertaista aikaa tavoitellen? Valitsin jälkimmäisen. Ajattelen myös asiaa niin, että haluan toimia esimerkkinä valmennettavilleni. En haluaisi heidänkään luovuttavan ja osallistuvan tapahtumiin vain silloin kun kunto on viimeisen päälle priimaa. Toivoisin heidän osallistuvan fiilistellen ja vaikka vähän harmittaisi niin myös sen vuoksi, että juoksemiseen voi suhtautua, jos ei muuta niin ainakin oppituntina oman mielensä syövereihin.

Kaikkea tätä pohdittuani: jos ei flunssa viimemetreillä yllätä niin viivalla seistään sunnuntaina 10.4.

Ja se meni jotenkin näin että ”Katsotaan tulos vasta sitten kun viimeiset taulut on ammuttu ja sakkoringit kierretty”

Aurinkoista viikonjatkoa!