Takaisin ennätyskuntoon

Posted by on Apr 23, 2015 in Kilpailut | Comments Off

Lueskelen aina silloin tällöin juoksijoiden kisaraportteja ja minusta on mielenkiintoista lukea miten ihmiset kykenevät juoksun aikana havainnoimaan ympäristöään ja kirjoittamaan tuntemuksistaan hyvin laajasti.

Minusta siihen ei ole. Lähtölaukaus kun pamahtaa, niin pää on tyhjä. Blondin tuulitunneli. Alkumatkasta siellä saattaa olla jopa kokonaisia lauseita, mutta enimmäkseen yksittäisiä sanoja. Joten eipä minulla juuri ole kerrottavaa Rotterdamin maratoniin kulutetusta ajasta. Kerrottavana on vain harjoittelu, parit lauseet kisan ajalta (nekin lainattuja) ja jälkipuinti.

 

Harjoittelu:

En ole juuri kirjoitellut omasta harjoittelustani tämän vuoden puolella, vaan päätin keskittyä ennen kaikkea suunnittelemani harjoittelun toteuttamiseen. Syksyllä keräilin kehnosti menneen kauden jälkeen motivaatiota. Hain vastauksia siihen, vieläkö riittää innostusta kovaan harjoitteluun ja aikojen parantamiseen. Tuloshan oli jo hyvä, olin vuonna 2013 kahdesti alittanut kolmen tunnin rajan. Tuo raja oli jo itselleni sellaisen saavutus, johon en olisi pari vuotta sitten edes uskonut.

Syksyllä siis ajattelin, jotta eipä ne historian kirjat siitä juuri muutu, jos ns. aktiiviura päättyy tähän. Hyviä muistoja oli jo nyt kertynyt roppakaupalla. Ajatukset pyörivät kysymysten ympärillä: Mietin millaiset seikat juoksussa minua motivoi? Millaisesta harjoitteluympäristöstä minä motivoidun?

Juoksussa minua motivoi omien rajojensa koettelu ja se tunne kun saa kisan aikana tai harjoituksessa sulkeutua omaan kuplaansa. En tarvitse motivoituakseni yleistä sosiaalista hyväksyntää tai yltiöpäistä hehkutusta. Toki on kiva, että kannustetaan ja kannustan myös mielelläni muita. Eräs valmennettavani antoi viime keväänä yhden parhaimmista saamistani palautteista: ”Mä tykkään tuosta sun tyylistäsi kannustaa, se ei ole yltiöpäistä jee jee hehkutusta ja vaahtoamista, vaan se on rakentavaa, perusteltua ja selkeää” Kiitos näistä sanoista, olen oppinut tästä palautteesta paljon.

Tykkään myös enemmän harjoitella kuin kilpailla. Kovissa harjoituksissa on kivaa, että on seuraa ja sparrausapua, joten Espoon Tapioiden juoksuklubin joka keskiviikkoiset treenit auttoivat rakentamaan kuntoa merkittävästi. Meillä on huippuhyvä porukka, jossa on rento tunnelma ja jokainen tekee oman parhaansa. Besserwissereitä ei meidän jengissä näy. Ympäristön osalta monipuolisuus merkitsee paljon. Harjoittelen mielelläni metsässä ja hiekkateillä sekä pelloilla. Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, harjoittelen mielelläni muitakin lajeja kuin juoksua.

Loppujen lopuksi, ei siihen motivoitumiseen montaa viikkoa kulunut. Asetin tavoitteeksi keväällä 2015 Rotterdamissa olla kokonaisvaltaisesti hyvässä kunnossa ja juosta oma ennätys.

Mitä sitten tarkoittaa ”kokonaisvaltaisesti hyvässä kunnossa”? Se tarkoittaa eri ihmisille eriasioita. Minulle se tarkoittaa sitä, että olen terve. Ei ole kremppoja ja ei sairauksia. Päänuppi pelaa eli olen oma iloinen itseni suurimmaksi osaksi ajasta. En siis persiiseen ammuttu karhu, joka on liiallisen kovan harjoittelun ja puutteellisen levon vuoksi väsynyt koko ajan. Lisäksi kroppani toimii moitteettomasti juostessa eli lihakset ovat kunnossa ja hapenkuljetuselimistö pelaa.

Tuumasta toimeen. Syksy meni runsaan peruskestävyysharjoittelun ja lihaksiston vahvistamisen lisäksi selvitellessä keuhkojen rohinaa ja hengitysvaikeuksia. Sopivat lääkkeet rasitusastmaan sain alkuvuodesta ja sen jälkeen lähti rokki soimaan. Jälkeenpäin ajatellen oli toisaalta hyvä, että sopiva lääkitys löytyi vasta vuoden vaihteen jälkeen, se piti ikään kuin rajoittajaa päällä etten juoksisi jokaisessa kovassa harjoituksessa täysiä vaan enemmänkin rennon kovaa. Toinen suurennuslasin alla oleva aihe oli selän krampit, joiden vuoksi viime kaudella meni pari kisaa aivan penkin alle ja se rajoitti myös kesän harjoittelua.

Kulmakivet harjoittelussa olivat kuitenkin ne tutut selkeät ja yksinkertaiset: ravinto, lepo ja treeni. Peruskestävyyttä treenailin juoksun lisäksi uiden ja spinningtunneilla. Juoksussa vauhtiskaalani oli erittäin laaja, juoksin lenkkejä leppoisista polkulenkeistä joissa vauhti pyöri 7-8min/km tietämillä, sykkeet 120 lyönnin molemmin puolin aina aerobiseen kynnykseen asti. Kynnykset olivat tammikuussa mitatussa laktaattitestissä aerobinen 4:37min/km (syke 150)  ja anaerobinen 3:52 min/km (syke 165).

Kaikki avainharjoitukset tein juosten. Avainharjoituksia oli viikossa kolme. Keskiviikon juoksuklubin harjoitukset, jossa juostaan yleensä aina jokin vetoharjoitus. Maratonvauhtinen harjoitus osui yleensä perjantaille tai lauantaille ja PK pitkä lenkki sunnuntaille. Näiden pituutta ja tehoja vaihtelin sekä nostin hiljalleen. Harjoittelin keskiarvolta 12h viikossa ja juoksin noin 90km viikossa. Vaihtelua tunneissa oli 10-15h välillä ja juoksumäärissä noin 60 – 120km /vko. Maratonin spesiaaliharjoitukset olivat kaksi 35km kiihtyvävauhtista lenkkiä.

Lihaskuntoharjoittelussa teemana alkusyksystä oli lihaskestävyys ja tämän jälkeen marras-joulukuussa maksimivoima. Tämän jälkeen takaisin lihaskestävyyteen, kuitenkin niin että mukana säilyi myös muutamia maksimivoimalla tehtäviä liikkeitä. Kroppa pelasi kuin unelma. Rytmitys oli sopiva ja kovista treeneistä palauduin hyvin. Seurasin palautumista mittaamalla leposykettä ja ortostaattista sykettä sekä ennen kaikkea kuunnellen omaa fiilistä. Kertaakaan en muista että olisi harmittanut lähteä treenaamaan, aina oli intoa. Pieleen menneistä treenejä muistan yhden, se oli joulukuun Aktia Cup. En tiedä missä viirasi, mutta lähdin aivan liian kovaa vaikka tiedossa oli että keuhkot eivät ole vielä kunnossa.

Parit lauseet kisan ajalta:

”Mulla ei ollut mitään muuta kuin mahdollisuus ja tieto siitä mitä haluan sen voin saavuttaa. Hanskat ei tipahda, periks ei anneta. Jatkan, jaksan vaikka väkisin jos se ois helppoo, kaikki tekis niin. Katse eteenpäin ja suupielet ylöspäin, teen vastoinkäymisistä voimaa. Antaa tulla, kestän kyllä periks en tuu antamaan”(Nämä oli lainattu Elastiselta)

Jälkipuinti:

Rotterdamin maraton meni aika lailla suunnitelmien mukaan kellon pysähtyessä aikaan 2:53:48. Parannusta aikaisempaan ennätykseen reilu 5 minuuttia. Maaliskuussa Aktia Cupin 10km ennätys 36:34 antoi lujaa uskoa, että ennätys myös maralla olisi tulossa. Lähdin tavoittelemaan 2:52 alkuista aikaa, mutta viimeisen vajavan 10 kilometrin vastatuuliosuuksilla ei ollut enää voimia puskea ylimääräistä. Eväät oli syöty. En jää harmittelemaan tuota lopun pientä notkahdusta, tähän pisteeseen on ollut pitkä tie ja olen lopputulokseen äärimmäisen tyytyväinen. Sijoituksellisesti yllätyin todella siitä, että onnistuin kansainvälisellä maratonilla saaman itseni naisten kokonaissarjassa sijalle 18. ja omassa sarjassani olin sijalla 3 (35-39 vuotiaat naiset, sarjassa 315 naista).

Kevät ja kesä jatkuvat harjoittelun sekä kisailun merkeissä ja ohjelmassa on kaikenlaista uutta juttua. Rennosti tästä eteenpäin, en harmittele yhtään vaikka yksikään alimatkojen ennätys ei tänä kautena enää parantuisi. Tärkein on nyt saavutettu ja ensi vuonna uudelleen. Kiitos kaikille onnittelijoille, kannustajille ja kriitikoille sekä tsemppiä kaikille kesän koitoksiin!

RMAY1686-rt20x30-F7580

Maalisuoralta, alalaidassa tikittää kello.