Ruoka osana kokonaisvaltaista hyvinvointia

Posted by on Oct 25, 2015 in muut | Comments Off

Tylsä otsikko, mutta en keksinyt mitään parempaa. Olen jo ainakin vuoden verran pohtinut, että kirjoittaisinko joskus jonkun ruokajutun. Jotain aiheeseen liittyviä muistiinpanoja olin näemmä jo tehnyt, mutta en ole ollut täysin vakuuttunut että haluaisin ruokajuttuja julkaista.

Ruoka ja ravinto herättävät yleensä paljon tunteita. Siitä uutisoidaan isosti, erilaisia tutkimuksia tai niiden osia tuodaan esiin isoilla otsikoilla. Erilaisilla keskustelupalstoilla käydään välillä kuumahkoa keskustelua siitä miten tulisi syödä eli mikä on oikein.

Olen kotoisin maalta. Minut on kasvatettu lehmänmaidolla ja hirvenlihalla. No tosiasiassa meillä syötiin kaikkea hyvin monipuolisesti. Luonnehtisin ruoan olleen normaalia kotiruokaa. Äitini oli erinomainen ruoanlaittaja ja leipoja ja on yhä edelleen. Aikuisiällä kun on itse ollut vastuussa omasta ruokahuollostaan, on syöminen ollut välillä huonoa ja välillä hyvää. 20 vuotta sitten opiskelijaboksissa saattoi uunissa paistua ranskalaiset harvase päivä ja ei ihan hirveästi jaksanut nähdä vaivaa ruoan laitoin eteen. Ei voi sanoa että olisin koskaan ylipainoinen ollut, mutta pientä pikaruoan tuomaa löysyyttä oli tuolloin varmasti nähtävillä.

Kun innostuin treenaamisesta ja maratonien juoksemisesta, kiinnosti myös ruoka ihan eri tavalla. Tietysti siksi että juoksemisesta tulee nälkä, mutta myös siinä mielessä että halusin tietää miten ruoka vaikuttaa treenaamiseen ja tuloksiin. Lueskelin ja pohdiskelin. Myönnän myös sen, että jossakin vaiheessa kun hälistiin karppaamisesta ja sen tuomista eduista lähdin tuohon itsekin mukaan. Se kausi meni ohi parissa kuukaudessa, kun huomasin sen sopimattomuuden juoksijalle tai no, ihmisille ylipäätään.

2014-05-25 10.32.03

Tällä hetkellä omaa ravitsemusta ohjaa hyvin pitkälti suomalaiset ravitsemussuositukset. Syön normaalia ruokaa. Minulle normaalia ovat kasvikset, hedelmät, marjat, leipä, pasta, puuro, peruna, kana, kala, kananmunat, vähärasvaiset tai rasvattomat maitovalmisteet, rasvaiset kasvisrasvalevitteet, oliivi-ja rypsiöljyt, pähkinät. Syön lautasmallin mukaan. En suosi luomua, enkä myöskään valmisruokia. Joskus ostan, joskus en. En ole ehdoton. Tasapainottelen suomalaisten tuotteiden ja muualta tuotujen välimaastossa. Lueskelen pakkausselosteita ja jos seloste on niin lyhyt, että jaksan lukea sen ja tunnistan jokseenkin mitä tuote pitää sisällään, sen voi syödä.

Punaista lihaa en juuri syö, en erityisemmin pidä mausta ja sulamiseen menee sen verta kauan, että taitaisi jäädä lenkit juoksematta. Entäs ne herkut? Lapsena minulla oli karkkipäivä. Nyt ei ole. Nyt herkkuja menee joskus enemmän ja joskus vähemmän. En karkista välitä, mutta pannukakku ja pulla on pop. Kisan jälkeen ja sitä ennen menee myös karkkia. Varsinkin pidemmän kisan jälkeen on aivan sama mitä sen on, kunhan vain pysyy sisässä ja saa energiavarastoja täytettyä. Normaaliarjessa herkut painottuvat enemmän viikonloppuihin ja siellähän ne myös kuluu, kun yleensä ohjelmassa on viikon toinen kovempi treeni sekä pitkä lenkki.

Koen voivani hyvin. Olen viimeinen vuoden aikana sairastanut yhden flunssan, veriarvoni ovat hyvät, pumppu tikittää hyvin tosin harvakseltaan varsinkin levossa,  olen pirteä jos vain muistan nukkua tarpeeksi, olen juossut maratonin alle kolmen tunnin ja harjoittelen yli 10 tuntia viikossa. Olen perusterve 36-vuotias suomalainen nainen. Urheilen vain hieman enemmän kuin keskiverto suomalainen ja sitä myöden syön myös enemmän, mutta ihan tavallista ruokaa. Söisin ihan tuota samaa ruokaa, vaikka liikunnan määrä olisi pienempi, mutta söisin vain vähemmän.

Luulen että ruoan rooli hyvinvoinnissani, ei pelkästään muodostu siitä mitä syön vaan siitä miten suhtaudun ruokaan. En stressaa ruoasta. En ole ehdoton enkä tiukkapipoinen ruoan suhteen, kunhan sitä on saatavilla ja sitä on riittävästi. Ylipäätään olen harvoin ehdoton ja vielä harvemmin nousen barrikadeille, julistamaan miten asiat tulisi tehdä. Yhdessä asiassa olen ehdoton tai no kahdessa: kipeänä ei treenata ja jos asetetaan tavoite, sen eteen yritetään tehdä töitä omaan parhaan kykynsä mukaan eikä selitellä.

Ruoan osalta jokainen saa syödä ihan mitä haluaa, vaikka pieniä kiviä ketsupilla. Mutta jos minulta tullaan kysymään neuvoja ja ohjausta, niin silloin ohjeet perustuvat suomalaisiin ravitsemussuosituksiin ottaen huomioon henkilön allergiat ja henkilökohtaiset mieltymykset.