Rotterdamista Kolille – kisakausi pakettiin

Posted by on Oct 9, 2015 in muut | Comments Off

Rotterdamin maantiemaratonilta huhtikuussa aloitettiin ja viime viikonloppuna Vaarojen maratonille lopetettiin. Siinä oli puolen vuoden mittainen paketti. Pakettiin mahtui neljä maratonia, joista yksi maantiellä ja kolme poluilla. Kolme puolimaratonia, joista yksi maantiellä, yksi poluilla ja yksi jäniksenä. SM –maastot, maantiekymppejä tai jotain sen suuntaista erinäinen määrä. Radalla starttasin kolmelle matkalle aikuisurheilijoiden SM kisoissa (800m, 1500m, 5000m) ja näiden lisäksi mukana oli yksi 3000m radalla Virtain tähtikisoissa. Juoksukattaus oli monipuolinen ja uutta oppia tuli älyttömästi.

Kuten jo Rotterdamin jälkeen kirjoittelin, se oli kauden päätähtäin ja siinä onnistui saavuttamaan asettamani tavoitteen. Palasin vaikean viime kauden jälkeen alle kolmen tunnin leiriin uudella ennätysajalla 2:53:48. Silloin jo totesin, että en harmittele vaikka yksikään ennätys ei kesän aikana parantuisi. Eikä ennätykset siitä muuten parantuneetkaan, paitsi 3000m enkka taisi parantua sekunnilla.

Kauden suurin pettymys oli toukokuussa kärrynpyörä  temppuilussa venähtänyt oikean jalan takareisi. Se aiheutti kovaan juoksuun kuukauden tauon ja vauhtia ei tuon jälkeen löytynyt enää koko kautena. Jalka toimi välillä jo lähes kivuttomasti ja välillä kipu palasi. Jotain hyviä harjoituksia sain aikaan, mutta kaiken kaikkiaan juoksukunto oli laskusuuntainen mitä pidemmälle syksy eteni.

Elokuun alussa starttasin ensimmäiselle ja samalla pisimälle juoksumatkalleni niin ajallisesti kuin kilometrimäärällisesti. Pyhätunturin 43 kilometrin Buff Touriin polkukisa oli tosi kiva kokemus ja siitä jäi kaikista juoksemistani polkujuoksuista paras fiilis, vaikka aikaa meni tuhottomasti ja rakkakivikossa kiroiltiin. Neljän viikon palautuksella startattiin Nuuksiossa, jossa huomasin tekniikan kehittyneen vaikka olo oli tosi väsynyt. Nuuksion jälkeen lepäilin paljon ja jänistelin 1:40 porukassa Espoon rantapuolikkaalla. Jänistely oli aivan älyttömän hauskaa ja taisinpa saada siitä uuden harrastuksen. Viimeinen Buff Tourin osakilpailu juostiin lauantaina Kolilla Vaarojen maratonilla, jälleen neljän viikon palautuksella. Ja olihan se taas menoa.

Pasanen_Karri_koli

Ahistaakohan tossa jo? En muista, mutta ainakaan ei hymyilytä. Kuva: Karri Pasanen

 

Fiilikset olivat hieman ristiriitaiset viimeiseen Buff Tourin starttiin lähdettäessä. Yllättäen polkujuoksukokeilu olikin muuttunut tulostavoitteelliseksi urheiluksi, puolet minusta halusi palavasti poluille ja puolet ylimenokaudelle lepäämään.Tapahtuma oli kuitenkin mahtava, todella hyvin järjestetty ja oli kiva tutustua taas uusiin tyyppeihin. Reitti oli haastavin kaikista kolmesta polkumaratonista jotka olen juossut, mutta niinhän sen kuuluu ollakin. Runsaat nousut eivät niinkään tuntuneet pahoilta, vaan alastulot ja tekniset osuudet. Olin pettynyt tasaisen ja helpon osuuksien vauhteihini, koko oikea jalka nilkasta pakaraan tuntui kipeältä ja askeleessa ei ollut yhtään voimaa. Happea olisi riittänyt ja keli oli hyvä, sillä viileässä säässä juokseminen sopii minulle hyvin.

Pääsin kuitenkin tavoitteeseeni, sijoittuen Kolilla kolmanneksi ja sain nostettua itseni kokonaiskilpailun toiseksi. Mutta kyllä siinä matkassa kesti, ei meinannut kilometrit loppua, ei millään.  Mitään pysyviä henkisiä vaurioita en ilmeisesti saanut, sillä ilmoitin jo seuraavana päivänä että tänne tullaan muuten ensi vuonna uudelleen. Minulla on Kolin vaarojen kanssa kana kynittävänä! Fyysiset vauriot olivat halkoa muistuttava oikeanpuolinen jalka, josta erityisesti nilkka oli turvonnut. Turvotus laski onneksi parissa päivässä, takareisi jumppaa jatketaan ja kyllä se jalka kuntoon saadaan. Tänään sain hyvät vinkit takareiden treenaamiseen käydessäni Suomen urheiluhierontakeskuksessa Nikon käsittelyssä.

Vaikka innostuin polkumaratoneja ravaamaan useamman, niin pysyn edelleen juoksun sekakäyttäjänä ja vältän liputtamasta minkään tietyn juoksumatkan puolesta. Ensi kaudella jatketaan juoksentelua niin maanteillä, radoilla kuin poluillakin. Matkoina tulevat olemaan kaikki mahdolliset matkat 800 metrin ratapyrähdyksestä reiluun maratoniin. Kaikissa juoksun lajeissa ja matkoissa on oma jännityksensä sekä hauskuutensa, joten en halua itseäni mihinkään lokeroon asettaa. Jos täytyy päämatka nimetä, niin tulosten valossa se on maantiemaraton. Tällä matkalla on unelmana tulosta parantaa ja siihen katson itselläni olevan myös eniten edellytyksiä muihin matkoihin verrattuna. Se vaatii tietysti ehjää harjoituskautta, rentoutta ja myöskin hitusen onnea.

Nyt jatkuu vielä ylimenokausi, johon kuuluu kevyttä ja huoltavaa treeniä sekä mahottoman paljon chillailua. Espoon Tapioiden juoksuklubi starttasi keskiviikkona ja täytyy myöntää että vähän oli luuserifiilis kun huusin vain ohjeita kentän laidalla ja hölkkäilin muiden painaessa kenttää ympäri. Ensi viikolla lupaan jo juosta vähän reippaammin! Lupaan myös, että toista kertaa ei kuntopiiriä lyhennetä :)

maalissa_vaarojen maraton

Tämän minä osaan, nimittäin hymyillä maalissa :) Kuva: Vaarojen Maraton