Ratakausi paketissa

Posted by on Aug 6, 2016 in Kilpailut | Comments Off

Pyörittelin pitkään tätä kirjoitusta. Pohdin miten lähestyä Kalevan kisoihin päättynyttä ratakilpailukauttani, jossa kaikki meni hyvin. Siis paremmin kuin hyvin. Paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Johtuen suomalaisesta luonteenlaadusta on helpompi kirjoittaa kun kaikki menee päin seiniä ja mikään ei onnistu. Miten onnistumisen ilosta kirjoitetaan? No yritetään.

Taustaa

Huhtikuisen Rotterdamin maratonin keskeytyksen jälkeen tuli hetki, jolloin piti pysähtyä ja miettiä että mitäs nyt? Pohjakunto oli hyvä, vauhti kateissa, unelma takaraivossa ja mimmi hukassa. Unelmana olivat Kalevan kisat, minulle jo kolmannen kerran. Aikaisemmat kaksi kertaa olivat menneet enemmän ja vähemmän penkin alle ja en ollut tyytyväinen suoriutumiseeni. Kana oli kynimättä ja unelma saavuttamatta inhoamallani 10 000m ratamatkalla, jossa olin hädin tuskin päässyt alle 40 minuutin. Olen luonteeltani ohuesti jääräpäinen ja niin tein päätöksen urakoida kaksi matkaa. Asetin tavoitteeksi juosta heinäkuussa Oulussa järjestettävissä Kalevan kisoissa molemmat matkat: perjantaina 5000m ja sunnuntaina 10 000m.

Toukokuussa tilanne oli, että tulosrajat Kalevan kisa karkeloihin puuttuivat, huolet ja univelka painoivat. SM-maastoissa jalka painoi ja happi ei kulkenut, silti toukokuun lopussa päätin Vantaan Hiekkaharjussa lähteä yrittämään 10 000m tulosrajaa. Onnistuin rämpimään helteessä A-luokan tuloksen 38:39 ja toivoin, että sillä päästään ranking – listauksen kautta mukaan.

Harjoittelu

Olin jo aiemmin kevään mittaan pyöritellyt ajatusta, että voisin taas ottaa parin vuoden tauon jälkeen valmennusapua. Lähinnä toivoin hieman uutta ideaa koviin harjoituksiin. Edustamani seuran Espoon Tapioiden nuorten kestävyysjuoksijoiden valmentajan Timo Uusipereen kanssa istahdettiin toukokuussa alas ja ideoitiin mitä voitaisiin tehdä. Syntyi hyviä ja yksinkertaisia ideoita tehotreeneihin, jotka kesän aikana tarjosivat erinomaisen vasteen. Joskus se on vain niin pirun vaikea tarkastella omaa harjoitteluaan objektiivisesti, joten tämän asian ulkoistaminen oli erinomainen ratkaisu.

Onnistuneiden tehotreenien lisäksi, minulle tärkeää on aina ollut harjoittelun monipuolisuus. Tykkään tehdä muutakin kuin juosta. Tälle kesälle uutena lajina innostuin Swimrun- treeneistä. Kyseessä on siis laji, jossa märkäpuku päällä juostaan metsäpoluilla ja uidaan vuoronperään. Treeni toimi loistavana palauttavana treeninä ja uintikin tuntuu parantuneen. Tällä saralla starttaan kuntosarjassa viikon päästä ensimmäiseen kisaani valmennettavani Annemarin kanssa. Tarkoituksena on hauskan pitäminen, joten mistään kovin vakavasta startista ei ole kyse.

Kolmantena tärkeänä harjoitteluun liittyvänä seikkana olivat matalatehoiset PK lenkit. Tein päätöksen laskea PK lenkkien vauhtia jopa talven ajan vauhdeista ja juosta tuntemuksella sekä sykettä seuraillen.  Juoksin PK lenkit noin 5:10 – 5:30 min/km haarukkaan, joskus hitaamminkin. Erittäin harvoin alle 5min vauhtia. Luonnollisesti poluilla juostessa matka taittui vieläkin hitaammin. Mikäs kiire tässä on, valmiissa maailmassa. Nämä ns. höntsälenkit olivat ja ovat edelleen varsinaista terapiaa. Lenkiltä tullessa on vähän sellainen fiilis että on ulkoillut ja olo on piristynyt. Syketasolla tuo asettuu noin PK1 tasolle, välillä nipin napin PK2 tasolle. Kuten useammalle muulle juoksijalle, minulle ei ole vaikeaa juosta hiljaa. En ylipäätään oikein käsitä mitä ”vaikeaa” siinä hitaasti juoksemisessa on?

Kesän edetessä Kalevan kisat lähestyivät ja treenitehot kasvoivat. Nälkä kasvoi ja yhtäkään tehotreeniä en jättänyt tekemättä. Tarvittaessa karsin muusta treenistä, mutta en tehotreeneistä. Viikkoa ennen Kalevan kisojen 5000m starttia vettä satoi kaatamalla ja juoksin Leppävaaraan rullarata rinkulalla VK 15min +3x2000m + 3x1000m. Märät kengät painoivat ja vettä oli välillä nilkkoihin saakka. En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut. Hupi jatkui vielä viimeistelyharjoituksella maanantaina, jossa hikoilin stadionin mittarin näyttäessä parhaimmillaan +27 lämpöä: 15min VK + 20x400m, 200m hölkkäpalautuksella + 3x200m rennosti.

Kilpailut

Toukokuussa iskin piikkarit jalkaan ja hapotin Leppävaarassa 800m aikaan 2:25 ja risat. Se oli ulkoratojen ennätykseni. Todellakin hapotin tuon matkan: makasin radalla vielä pitkään tuon rypistyksen jälkeen ja vartin kuluttua halailin vessan pönttöä. Juoksin kesän aikana vielä kaksi kertaa 800m matkan viestijoukkueessa, jossa osuusaika parani molemmilla kerroilla, päätyen SM-viesteissä aikaan 2:22 ja joukkueemme nappasi pistesijan (5.)

Olin useasti ennen starttia väsynyt. Kesäkuussa ennen 3000m iltastarttia torkahdin pukuhuoneessa jalat seinällä ennen kuin marssin radalle. Lähdössä muistutin lähinnä uuvahtanutta sipulin vartta, mutta kun lähtölaukaus pamahti niin askel rullasi kuin unelma. Kellotin ennätykseni 10:14, joka oli noin 10 sekuntia nopeampi kuin viime kesänä. Samalla tein Kalevan kisojen 5000m vaadittavan tulosrajan. Samana päivänä toivotin itselleni hyvää 37-vuotis syntymäpäivää.

Kesän edetessä matkat pitenivät: heinäkuussa SM-viestien jälkeen oli aika katsoa miten 5000m kulkee. Eteläisen alueen mestaruuskilpailuissa rennolla juoksulla 4000m saakka ja viimeinen tonni irvistäen. Lopputulos hopeaa ennätyksellä 17:41 (aikaisempi ennätys 18:10).

Joka kerta radalle astuessani paransin ennätystäni, yhtä kertaa lukuun ottamatta. Tuo kerta, joka jäi pliisuksi, oli puhtaasti oma moka. Keuruun Juhannuskisojen 3000m juoksussa jäin nukkumaan ensimmäisen tonnin ajaksi. Fiilis oli kuin olisi hölkällä käynyt. Toki aika oli parempi kuin kesän 2015 ennätykseni, joten ei se sinällään huonoksi jäänyt sekään.

FB_IMG_1469533236383

Kalevan kisat 10 000m. Numero 13. Kuva: Eeva Kantomäki

 

Juoksijan palkkapäivä ja bonukset päälle

Mitä minä täällä teen? Paniikki! Jännitys Oulussa alkoi käymään sietämättömäksi ja oma jännittämiseni kävi suoraan kerrottuna %&tuttamaan. Koko viikon olin kytännyt säätiedotusta ja huonolta näytti: hellettä, hellettä, hellettä. 5000m oli onneksi iltajuoksu, mutta 10 000m oli kuumimpaan aikaan klo 14.00.

Olin aikaisemmin pyrkinyt hallitsemaan jännitystäni ja ajattelemaan kaikkea ihanaa voimaannuttavaa höpönlöpöä: ” Jos ajattelet häviötä, olet jo hävinnyt” tai jotain muuta vastaavaa. Nyt vain annoin itseni jännittää, oikein kunnolla. Annoin tuntua just siltä miltä tuntuu.

Käveltiin callingista radalla jonossa. Mietin mantraa tämä on ihan sama kuin Leppävaraan stadion, tämä on kuin Leppävaaran stadion.  Pari avausvetoa ja 5000m starttiin. En osaa oikein varsinaisesta suorituksesta kertoa mitään muuta kuin että oli mahtavaa juosta. Sain tehdä sitä mistä pidän. Kirjasin uuden ennätyksen 17:23 ja pistesijan ollen kuudes. Pienen juoksijan suuri unelma oli toteutunut. Palkkapäivä. Toivon jokaiselle juoksijalle sitä omaa palkkapäivää, ei siitä tarvitse osata kertoa syvemmin, mutta painakaa se hetki mieleenne. Sillä tunteella elää pitkään. Joku viisaampi on todennut 90% urheilusta olevan sellaista että on jokin ongelma meneillään, nauttikaamme silloin siitä 10% kun kaikki toimii.

Lauantaina oli välipäivä, lenkkiä Nallikarille ja uimaan. Muu aika hotellikuolemaa, sometusta ja syömistä. Pahin lähestyi: helteinen ratakymppi. Kiukuttelin kuin teini-ikäinen. Ei tästä tule mitään.  Ei voi tulla. Ennakkoasetelma ei ollut kovin ruusuinen: 10 000m tilastoaikani oli koko joukon huonoin. Vanhat epäonnistumiset painoivat takaraivossa ja söivät naista.

Eihän sinun tarvitse kuin juosta, älä ajattele. Siinä oli viimeiset vinkit Calling teltan edustalla, kun melkein itkua väänsin että tuonne radalle en mene. Menin kuitenkin ja tein ehkä koko tähänastisen juoksu-urani järkevimmän juoksun. Jäin suosiolla joukon hännille ja odottelin koska letka katkeaa. Olin toiseksi viimeisenä ja alkuvauhti oli aika haipakkaa, mutta letkaan oli lähdettävä ettei olisi yksin jäänyt. Pian letka katkesi ja jäin kahden muun kanssa tekemään matkaa. Ei aikaakaan kun olin Andreiran kanssa kahden ja päätimme alkaa tekemään töitä kahden kierroksen vuorovedoin. Homma toimi kun unelma ja sitten alkoi tulla selkiä vastaan. Tiesin kun matkaa oli puolet jäljellä, että nyt sen ratakympin kauhun tulen selättämään ja tästä tulee hyvä juoksu. Kun aikaa oli kulunut 36:46 olin seitsemäntenä maalissa ja jälleen pistesijalla. Viimeiseen tonniin käytin aikaa 3:27. Juoksijan bonuspäivä.

Sen sijaan että olisin riemusta kiljunut ja juossut ilosta ympäriinsä, tuijotin pukuhuoneen kaapin ovea kyyneleet silmissä ja mietin, että perkele sinä teit sen. Hersyävää on suomitytön ilo :)

Lopuksi

Onnistumisen avaimet ennätysratakaudella olivat rentous, oikeanlaiset tehotreenit joissa harjoitusvaste löytyi ja se että en yliyrittänyt. Tein päivän treenin juuri niillä eväillä mitä kropassa oli, siten että rentous juoksuun säilyi hyvänä.

Kunnon ajoitus osui myös nappiin: aika oli kypsä ja mimmi oli kypsä juoksemaan. Olin kesän aikana oppinut juoksemaan radalla ja ihastunut siihen tunteeseen kun viimeisen 400m vedon viimeinen 200m juostaan täysiä ja sielu irtoaa ruumiista.

Vaikka tässä ratakaudessa ei ole kysymys olympiasaavutuksista, niin kyse oli pienen juoksijan unelman täyttymisestä. He jotka tuntevat minut paremmin, tietävät että kulunut vuosi ja tämä kesä ei ole ollut muilla elämän alueillani lievästi ilmaistuna erityisen helppo. Se on ollut helvetillisen vaikea.

Jos yhden neuvon pystyn antamaan, niin se on että älä koskaan anna periksi. Ihmisen maksimaalinen potentiaali on paljon korkeammalla kuin hän itse tietääkään, enkä minä ole sitä vielä saavuttanut.

Ja ihan lopuksi vielä: Kiitos. Kiitos heille, jotka ovat tsempanneet ja tukeneet.