Miten kisakaudesta (ja elämästä) selviää hengissä?

Posted by on May 17, 2016 in Kilpailut, muut | Comments Off

Kisakausi ja useampien juoksutapahtumien putki on jo monella alkanut tai viimeistään alkamassa.

On yleistä, että tavoitteellisesti juoksevat katukiiturit juoksevat kaksi maratonia kaudessa, toisen keväällä ja toisen syksyllä. Toinen vaihtoehto, mutta ehkä hieman enemmän riskejä sisältävä, on juosta kaksi peräkkäistä maratonia, joiden välissä on aikaa 6-8 viikkoa. Olen itse juossut syksyllä 2013 kaksi katumaratonia, joiden välissä oli kuuden viikon palautusaika. Ehdin juuri ja juuri fyysisesti hyvään iskuun ja paransin tuolloin silloista ennätystäni noin 1,5 minuuttia (Jyväskylä SM maraton 2:59:47 ja sen jälkeen Frankfurt 2:58:10). Viime kesänä Buff Tour Finlandin polkumaratoneja juostiin noin 4 viikon palautuksella kolme kappaletta ( Pyhä – Nuuksio – Koli) Suurimmaksi haasteeksi ei muodostunut fyysinen palautuminen, vaan yhä uudelleen itsensä tsemppaaminen henkisesti parhaaseen mahdolliseen suoritukseen.

Henkinen kapasiteetti ja sen kehittäminen on noussut esille useissa valmennusoppaissa sekä medioissa. Henkisestä valmennuksesta puhutaan ja kirjoitetaan runsaasti ja hyvä niin. Urheilijan ja kuntoilijan suorituksen taustalla on paljon muutakin kuin pelkkä fyysinen suorituskyky. Suoritukseen vaikuttavat mm. vireystila, itsevarmuus, kyky keskittyä ja rentous. Huolia ja murheita meillä on kaikilla lähes aina jossakin määrin, mutta niiden minimointi sekä fokuksen siirtäminen itse suoritukseen auttaa saamaan irti parhaan mahdollisen kapasiteetin.

Kokosin alle muutamia ajatuksia siitä miten ja millä keinoilla urheilija ja kuntoilija voi kehittää omaa henkistä pääomaansa kisakoitoksiin sekä vähentää kisapäivän stressiä.

1. Mieti kisapäivän aikataulu valmiiksi etukäteen ja kirjoita se muistiin.

– Kerää tavarat valmiiksi edellisenä iltana (kisa-asu, geelit ja juomat jne)
– Tee muistilista tavaroista joita pitää vielä aamulla muistaa ottaa mukaan (eväät jne.)
– Kirjaa ylös: mihin aikaan syöt aamupalan, mihin aikaan tulee lähteä kotoa jotta olet ajoissa kisapaikalla, milloin lähdet verryttelemään ja mitä verryttely sisältää.
– Milloin tulee olla vessajonossa ja milloin starttiviivalla.
2. Murehdi murheet

ns. ”vatulointi vartti” auttaa lähes joka murheeseen: kirjaa ylös mikä mieltä painaa, voit myös miettiä kisaa muutaman kerran lävitse ja pohtia siihen liittyviä jännityksiä tai pelkotiloja. Huomaat hetken kuluttua, että ne ovat vain ajatuksia. Ne tulevat ja menevät.

3. Pohdi kisalle tavoite

Jos kilpailet runsaasti, ei jokaisessa kilpailussa voi olla täydessä tikissä. Osaan kilpailuista tulee suhtautua kuin kovaan harjoitukseen. Mieti siis kauden päätavoitteet ja sen jälkeen pienemmät tavoitteet. Mieti jokin aikatavoite jokaiseen kisaan. Sijoitustavoite ei ole niinkään itsestäsi kiinni, jokin toinen voi vain olla parempi. Aikatavoite on yksin sinun ja siksi relevantimpi.

4. Fokus tekemiseen

Poista hälinä pääsi sisältä ja keskity tekemiseen. Mitä enemmän pääsi on ajatuksista vapaa sen parempi. Keskitä ajatus käsien asentoon ja askelkontaktiin.  Väsymyksen iskiessä keskity erityisesti askelfrekvenssiin.

5. Ole joustava

Kauden edetessä, ole itsellesi armollinen. Ole valmis muuttamaan suunnitelmaasi, jos et palaudu kisoista odotusten mukaisesti tai elämässä sattuu jotakin muuta yllättävää. Ole siis joustava, älä väkisin tahkoa kisoja toisensa jälkeen, sillä se vie tekemisestä nautinnon. Älä kuitenkaan lopeta harjoittelua, vaikka karsisit kisakalenteria. Jos kausi katkeaa johonkin vammaan, ota mukaan mahdollisuuksien mukaan jokin korvaava laji. Tärkeää on, että rutiini harjoitteluun säilyy, se pitää meidät hengissä niin loukkaantumisista aiheutuneen harmituksen kuin muiden elämän myllerrysten keskellä.

Kaikki edellä mainitut on helppo kertoa ja haastava toteuttaa, myös kirjoittajalle. Tänä kesänä aion keskittyä kohtaan 5.

Joo-o,  kirjaisin kyllä kisakalenteriin 16 starttia aikajänteellä tästä hetkestä lokakuun loppuun, mutta toteuttaminen onkin sitten toinen juttu. Olen valmis niitä karsimaan. Nuo startit sisältävät paljon lyhyitä ratajuoksuja ja syksyn korvilla pidempiä matkoja.  No miksi sitten radalla? Se on eräänlaista raivoravausta, olen muotoillut sille sivistyneemmänkin termin joka on ”nopeuden kehittäminen”. Omassa elämässäni juuri nyt suuren myllerryksen keskellä tarvitsen raivoravausta. Liikunta on lääke, joka auttaa selviämään. Ja vastauksena otsikon kysymykseen miten elämästä selviää hengissä? Ei mitenkään! Mutta elämisen laatuun voi jokainen vaikuttaa itse.

Mukavaa toukokuun jatkoa!

kesa_radalla