Maantiemaratoonarin onni löytyi poluilta

Posted by on Aug 17, 2015 in Kilpailut | Comments Off

Maanteiden lanaajana päätin loppukesäksi siirtyä pöpelikköön ja onnellisuus oli päällimmäinen tunne 43 kilometrin taipaleella Pyhätunturin tunturimaratonilla reilu viikko sitten lauantaina.

Tämä oli ensimmäinen polkumaratonini. En ollut koskaan aiemmin juossut ajallisesti näin pitkään (reilut 4,5 tuntia) ja enkä koskaan yli 42,2 kilometriä. Aloitin polkujuoksu-urani viime marraskuussa Ranskassa, jossa juoksin 32km mittaisen Trail de Baous tapahtuman peruskestävyystreeninä. Talvella tein osan palauttavista lenkeistä poluilla, samoin kuin kevään ja kesän aikaan. Reippaampaa polkujuoksua olin tehnyt ennen tätä kaksi kertaa: toukokuun Bodom Trail puolimaratonilla ja toisen kerran kesäkuun Nuuksio Classicin yhteislenkillä. Ja sen harjoituksen puutteen kyllä huomasi. Teknisillä pätkillä meno oli aivan onnetonta, happea olisi riittänyt, mutta jalat eivät tottelleet ja uskallus ei riittänyt. Kesäkuussa kun takareisi oli taas alkanut kestämään kovaa juoksua, olin juossut kovina treeneinä pelkästään ratakisoja ja pari maantiekisaa.  Jotenkin ajattelin, että onhan siihen elokuuhun aikaa, että ehtii poluilla vielä vetämään reipasta treeniä. No ei ehtinyt.

Olin jo keväällä luvannut itselleni Rotterdamin maratonin jälkeen, että kauden päätavoite on tehty ja kaikki muu ovat plussaa. En siis asettanut sen kummempia tavoitteita, mutta lähtölistaa katsoessani ajattelin että varmaan suht korkealle mahdollisuuteni ovat, jos voimia riittää ja saan päälle kisailufiiliksen pelkän osallistumisfiiliksen sijaan. Kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin hyvä treeni ja hyvä mieli. Tunturimaraton myös katkaisi hetkeksi arjen ja antoi muuta ajateltavaa, kevään ja kesän hieman ikävämpien juttujen tilalle.

Matkaseuralaisena ja kämppäkaverina minulla oli polkujuoksukuningatar Jaana. Yhdessä ollaan myös aiemmin maanteitä ja ratoja peräkanaa sekä rinnakkain taputeltu, siellä tiedän olevani hitusen vahvempi menijä hyvänä päivänä, mutta tässä kisassa annoin Jaanan mennä suosiolla menojaan. Ei mitään saumaa siihen aropupu kyytiin! Keskityin täysin omaan tekemiseeni ja siinähän sitä oli yli 40 kilometriä aikaa oppia reippaampaa etenemistä poluilla.

Taivalsin lähes koko kisan kolmantena naisena. En muista koskaan pitkällä matkalla olleeni näin hyvissä voimin 30 kilometrin kohdalla, laulatti ja nauratti yhtä aikaa. Muistan myös miettineeni että ei kai tämä vaan vielä lopu, kun on niin kivaa. Matkan aikana nauttimani kahdeksan energiageeliä oli kyllä sisällöltään normaaleja.

Viimeisen tunturin päälle päättyvän kilometrin mittaisen nousun alla saavutin toisena juosseen Riikan. Jotenkin se kisahenki sieltä heräsi ja ylämäessä ohi. Saman tien kramppasi molemmat etureidet, pikaisesti suolaa taskusta ja valtavalla yrityksellä eteenpäin. En tiedä oliko suolan vaikutus näin nopea, vaiko mitä, mutta kramppi hieman laantui ja yritin taakseni katsomatta pinkoa karkuun. Tiesin, että jos jyrkkään alamäki pätkään tullaan yhtä aikaa, niin siinä en saa eroa aikaan vaan homman ratkaisu jäisi loppusuoralle. Alamäen alkaessa ei takaa kuulunut mitään ja yritin jotenkin edetä alaspäin kipeillä jaloilla. Tasanteelle kun pääsin, niin uskalsin katsoa ylöspäin ja ei mitään hätää. Ei näkynyt missään ketään. Loppusuoralla irtosi kirikin, jota en olisi ihan heti uskonut. Huippuvauhti näytti olleen 3:09. Viimeinen 1,5 minuuttia 3:30min/km.

11828791_1041252039219213_6284556963166655086_n

Tässä viimeistä kilometriä, nyt kramppaa ja ahdistaa.

Karkikolmikko

Naisten kärkikolmikko

 

Viikonlopusta jäi mieleen paljon hienoja asioita:

– Sukkahousuista saa kätevät irtohihat
– Suolla on märkää ja helteellä vilvoittavaa
– Kramppiset etureidet tekee kipeää
– Rakkoja varpaissa nolla
– Polkujuoksutyypit ovat kivoja ja rentoja
– Aion ehdottomasti jatkaa tätä!

 
Viime viikot ovat olleet urheilun saralla myös monille muille tuntemilleni aikuisemman iän saavuttaneille naiskestävyysjuoksijoille menestyksekkäitä: Jaana voitti Pyhällä ja on kokonaispisteissä Tourilla viidentenä. Paula pokkasi Ranskassa veteraanien MM-kisoissa 5000m kultaa ja 10 000m hopeaa. Ollaan me aika plikkoja! Tästä jatkan rentoa kisakautta vielä Nuuksioon ja Kolille. Lisää riemua ja juurakoita luvassa.