Kuulumisia ja pohdintaa peruskuntokaudelta

Posted by on Dec 13, 2015 in Harjoittelu | Comments Off

Syksy on parasta peruskunnon rakennusaikaa. Oikein odotin jo viimeisten kisojen jälkeen, että koska pääsen höntsäilemään poluille ja teille sekä vääntämään rautaa salille.  Harjoittelukausi alkoi ennen kaikkea sillä, että välillä paikoin kovastikin ärtyvä takareisi piti saada toimimaan ja onneksi jo muutamalla fyssari käynnillä sekä ahkeralla jumppaamisella jalka rauhoittui. Nyt kun vaan jumppaa ja huoltoa jatketaan, niin eiköhän askeleesta ala taas voimaa irtoamaan.

Määrää on nyt tahkottu 7 viikon ajan ja viikkokilometrit ovat vaihdelleet 70 – 130km välillä. Noin 10% nosto edelliskauteen. Maltillisilla tehoilla tömps, tömps eteenpäin.

Toki viikko-ohjelmassa ovat ympäri vuoden ne kaksi tehokkaampaakin harjoitusta, mutta näin syksyn aikaan vauhdit olen pitänyt aisoissa. Aisoissa vauhdit piti myös pahentunut rasitusastma. Tämän johdosta vielä 3 viikkoa sitten röörit oli niin tukossa, että juostuani vajaan 2 kilometrin toistoja keväisellä maratonvauhdilla räin limaa ojanpientareella joka pätkän jälkeen ja pohdin että voikohan tähän ketutukseen kuolla. Lääkityskorjauksella homma saatiin onneksi taas tasapainoon. Juoksu alkoi heti parantua jo sen verran kivasti, että pääsin tällä viikolla osallistumaan talvikaudella perinteeksi muodostuneeseen ”kymppi kerran kuussa kovaa tapahtumaan” eli Aktia Cuppiin.

Jännitti muuten lähteä. Ihan vaan mietin, että jäänkö henkiin? Mitä jos tukehdun limaan? Sinne kuitenkin marssin lähtöviivalle ja ajattelin, että pakkohan se on testata jossakin vaiheessa että mikä kunto tällä hetkellä on. Arvioin etukäteen tulokseksi 38:40-38:50, olin positiivisesti yllättynyt kun kello pysähtyikin 38:30 aikaan hieman liukkaalla alustalla ja vielä helpon oloisella juoksulla. Uskalsin hengittää ja syleksiä pois matkan varrella suuhun kertyneet limat. Jäin henkiin. Aion jatkaa harjoittelua.

Muilta osin peruspuurtaminen on ollut mukavaa ja olen palautunut treeneistä hyvin. Tämä johtuu myös osittain varmasti siitä, että lisäsin syksyn aikana nukkumisen määrää. Aikaisemmin petiin ja lamppu sammuu. Jaksan mielestäni entistä paremmin.

Pohdimme pari viikkoa sitten yhteistreeneissä erään asiakkaani kanssa arkisen elämän kokonaiskuormitusta. Hän totesi, että 10 tuntia liikuntaa viikossa ei ole vaikea toteuttaa, mutta sen että nukkuu riittävästi ja syö hyvin sekä ei stressaa on jo vähän vaikeampaa.

Juuri näin. Harjoittelu ei tuota tulosta jos lepo tai ravinto falskaa. Se on kuin vene, jonka perälauta vuotaa koko ajan hiljalleen. En väitä, että itse tekisin aina täydellisiä tai oikeita valintoja. Kyllä, treenaan joskus liian kovilla tehoilla, laimin lyön lihashuollon tai nukun huonosti. Mutta pyrin 90% tekemään hyviä valintoja.

Meidän kaikkien elämää ja arkirytmiä sanelevat monet muutkin asiat kuin treenaaminen. Jos ajattelisin elämäni keskipisteen olevan oma harjoitteluni olisin pahasti menossa metsään.  Pikemminkin niin että muut tekijät, kuten perhe, ystävät ja työ sekä muut harrastukset tukevat urheiluani ja päinvastoin.

Harjoittelu on minulle tärkeää koska pidän siitä. Pidän harjoittelusta enemmän kuin kilpailemisesta. Pidän harjoittelun suunnittelusta ja pohdin mielelläni uusia harjoituksia. Kokeilen ja hämmästelen. Välillä jokin kokeilu menee aivan metsään, välillä se tuottaa tulosta.

Harjoituskaudella olen matkalla, kilpailussa ja kilpailujen jälkeen olen perillä. Matka on hetkellisesti päättynyt ja matkan aikana tehty työ on ulosmitattu. Tottakai se on hienoa silloin kun pääsee tavoitteeseen. Mutta sen jälkeen valtaa mielen usein tyhjiö, ennen kuin keksin jonkin uuden tavoitteen ja matka voi alkaa uudelleen.

Syksyn aikana minulle on usein esitetty kysymys mihin aion ensi kautena keskittyä, polkujuoksuun vai maantielanaamiseen? Vastaus siihen on, että aioin keskittyä juoksemiseen.  Huhtikuiseen Rotterdamin maratoniin on ilmoittautuminen sisällä. Muita täysin lukkoon lyötyjä juttuja ei ole. Mutta haaveita on, niitä pitää olla jotta mieli pysyy virkeänä ja on jotakin jota kohti olen matkalla :)

Hyvää joulun odotusta sinulle! Toivottavasti saadaan eteläänkin valkoinen joulu, jotta päästäisiin hiihtopuuhiin.

 

Joulukuun hankikävelyä