Kokemukseni urheilijan elämästä

Posted by on Jul 7, 2017 in Harjoittelu, Kilpailut, muut | Comments Off

Viime viikkoina on uutisoitu ja kirjoitettu erityisesti naisurheilijoiden energiansaannin vähäisyydestä ja liikaharjoittelusta. Minusta on hienoa että naiset ovat omilla kertomuksillaan ja kokemuksillaan tulleet esiin. Se kannustaa ja rohkaisee urheilijoita sekä aktiiviliikkujia pohtimaan omaa harjoitteluaan, energiansaantiaan ja palautumistaan.

Tämän tekstin tarkoituksena on kertoa miten itse toimin ja konkreettisesti esimerkein kertoa mitä on urheilijan ruoka ja lepo omalta osaltani.  Se ei varmasti ole se kaikki voipa autuaaksi tekevä tapa, mutta minä koen voivani hyvin. Voit siis olla vapaasti ja huolettomasti erimieltä. Minä itse koen olevani hyväntuulinen, tyytyväinen elämääni ja siedettävä ihminen kanssaeläjille.

Yksi tärkeimmistä tehtävistä, mitä voin itse urheilijana tehdä sen lisäksi että pyrin aina omaan parhaaseen suoritukseen kilparadoilla, on toimia esimerkkinä nuoremmille urheilijoille. En ole suorituksillani verrattavissa kansainvälisentason nuoriin huippulupauksiin, mutta olen kansallisen tason hyvä yleisjuoksija ja oman ikäluokkani parhaimmistoa. Tilastoissa olen kymmenen parhaan juoksijan joukossa usealla eri kestävyysjuoksumatkalla.

FB_IMG_1469533236383

Numero 13. Noin vuosi sitten otettu kuva.

  1. Terveys

En saanut tähän hätään tuoretta Inbodymittausta, sillä PT kollegani ehti jo lomalle, mutta aika lailla varmasti samoissa mennään. Vajaan vuoden takaisessa kehonkoostumusmittauksessa painoin 55kg (sama kuin nyt), olen 168cm pitkä, olen 38-vuotias ja rasvaprosenttini on hieman alle 10%. Lihasmassaa omistan reilut 27kg. Olen kestävyysjuoksijaksi lihaksikas. Nyt kun joku henkäisee kauhusta luettuaan tuon 10% rasvat, niin kyllä olet oikeassa, se on matala. Mutta kestävyysurheilijat tuppaa olemaan melko rasvattomia verrattuna tavalliseen kadun tallaajaan. Matala rasvaprosentti ei ole koskaan ollut mikään tavoitetila, vaan se on tullut kestävyysharjoittelun seurauksena. Vastaus kysymykseen onko hormonitoimintani normaalia? Vastaus: kyllä.

En ole kertaakaan 12 vuoden mittaisena aktiiviaikana ollut telakalla viikkoa pidempää aikaa. Pieniä vammoja olen saanut tapaturmaisesti: takareiden venähdys kärryn pyörä kikkailussa ja nilkan muljahdukset polkujuoksussa. Molemmissa tapauksissa juoksu on ollut mahdollista, mutta tehot on jätetty pois. Kun aloin ”vakavammin” treenata vuonna 2011, halusin tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja kävin myös ravitsemusterapeutin kanssa läpi sen hetkisen ravitsemukseni. Korjattavaa löytyi. Hiilihydraattien saanti oli liian pientä ja tämä kun korjattiin, paranivat myös vauhdit harjoituksissa huomattavasti.  Perusterveyden tarkkailuun kuuluu joka syksy käynti urheilijan lääkärintarkastuksessa, jossa otetaan veriarvot ja EKG.

Olen tänä kautena sairastanut yhden taudin, tämä oli influenssa uutena vuotena 2017. Tämä oli aikuisiällä ensimmäinen kerta kun muistan olleeni kuumeessa. Normaaliflunssaa en ole sairastanut tällä kaudella kertaakaan. Tammikuussa 2015 minulla todettiin lievä astma ja tasapainotilan löytyminen lääkityksen kanssa vei melko pitkään. Kaudella 2015–2016 olin flunssassa kolme kertaa, mutta lopetettuani kylmässä ulkoilmassa kovien vetojen tekemisen sain rasitusastman kuriin.

  1. Tukijoukot ja korvaava harjoittelu

Käytän harjoittelussani valmentajaa, fysioterapeuttia ja hierojaa. Vaikka työskentelen itse hyvinvointialalla, koen tärkeäksi että ympärillä on hyvät tukijoukot, jotka ovat oman alansa asiantuntijoita.  Lueskelen ja opiskelen henkiseen valmennukseen liittyviä asioita. Olen saanut elämän isojen haasteiden (urheilun ulkopuolella olevat asiat) ravistellessa apua myös terapiasta. Harjoittelen myös muita lajeja kuin juoksua. Mukana on maastopyöräily, uinti ja hiihto. Viihdyn kuntosalilla. Teen talvella noin kaksi lihaskuntoharjoitusta viikossa ja kaudessa on jakso, jolloin ei suuriakaan painoja karsasteta. Opettelin viime talvena myös peruspainonnostotekniikoita ja sain niistä paljon uutta potkua harjoitteluun.

  1. Ravinto

Olen aika tylsä ihminen ravintoni suhteen ja ruokavalioni on tavallinen: en noudata mitään dieettiä, en ole ruokarajoitteinenkaan, paitsi syön tuskin koskaan punaista lihaa. Syynä tähän ovat A. maku ja B. eettinen periaate.

Perusperiaatteenani toimivat ne monen mielestä tylsät suomalaiset ravitsemussuositukset, säännöllinen ruokailurytmi, lautasmalli ja tarkkailen että saan riittävästi energiaa. Joukkoon mahtuu herkkuja pari kertaa viikossa, juuri silloin kuin tekee mieli. Arkena ruoka on usein polttoaine ja rauhallisina hetkinä valmistamiseen sekä fiilistelyyn käytetään enemmän aikaa.  Kuvassa on yhden päivän ruoat arkipäivältä. Päivän harjoitus oli kova rataharjoitus: verkat +4km VK + 15x400m/200m. Nopeasti laskettuna kokonaisenergiaa tuossa on noin 2800-3000 kcal.

Ja loppuun vielä linkkaus lihastohtorin sivuille. Mielestäni hyvä kirjoitus: https://lihastohtori.wordpress.com/2013/11/09/puhtaasti-syominen-ruokafriikkaus-ja-urheilu/

ruoka

Keskiviikon ruoka kuvina. Kokonaisenergia noin 2800-3000 kcal.

  1. Lepo

Pyrin nukkumaan joka yö 7-9h ja aina kun mahdollista otan vartin päikkärit. Mittaan ja seuraan palautumista päivittäin. Suunnittelen päivään lepo- ja rentoutumishetkiä. Kuljeskelen metsässä, lueskelen jotakin tai vain olen. Pidän lomaa töistä säännöllisesti ja pidän myös somelakko päiviä.

 

Tämmöistä on aikuisurheilijan elämä :)

Heitän haasteen myös muille naiskestävyysjuoksijoille: jakakaa omaa tietämystänne ja vinkkejä miten olette edistäneet omaa hyvinvointianne urheilu-urallanne.