Kärrynpyöriä

Posted by on Jul 15, 2015 in Harjoittelu, muut | Comments Off

Elämässä heitellään joskus kärrynpyöriä tai elämä heittää sinut kärryn pyörään, halusit tai et. Olen viimeisien kuukausien aikana ihan konkreettisesti kokenut molemmat.

Palautuminen huhtikuun Rotterdamin maratonilta sujui yllättävänkin hyvin. Talvi- kevätkauden ainoan flunssan sairastin maratonin jälkeen ja sekään ei ollut nuhaa kummempi. Toukokuussa osallistuin muutamiin kilpailuihin, joista merkittävimmät olivat SM maastot Imatralla ja polku puolimaraton Bodom Traililla. Olin yllättynyt niinkin hyvästä juoksukunnosta SM maastoissa ja Bodomilla. Molemmissa asettamani tavoite täyttyi. Ryhdyin pohtimaan kesän kulkua uudelleen.

Olin syksyllä ilmoittautunut Joroisten triathloniin puolimatkalle. Tavoitteena oli hakea uusia kokemuksia uudesta lajista. Pähkäilin maratonin jälkeen, että alanko tässä nyt panostamaan pyörällä ajoon sekä uintiin vai keskitynkö sittenkin juoksuun kun pöhinä on kerrankin hyvä maratonin jälkeen. Talvikaudella uinti oli ollut osana palauttavaa harjoittelua ja olin jopa ihan pienesti siinä kehittynyt. Tosin maratonharjoittelun ollessa kuumimmillaan keskityin vain juoksuun ja en käynyt altaassa seitsemään viikkoon. Päädyin sitten myymään Joroisten paikan pois ja keskittymään juoksuun. Selailin tapahtumakalentereita ja mietin, että mihin juoksutapahtumiin osallistuisin. Polkujuoksu kiehtoi ja myös lyhyemmät ratamatkat.

Merja Ylihärsilä ja Tomi Mäkelä 1 (2)

Kuvaajat: Merja Ylihärsilä /Tomi Mäkelä (Bodom Trail)

Eipä siinä tarvinnut kovin kauaa juoksukisoista unelmoida, kun koko pakka meni uusiksi toukokuun loppupuolella. Olin nuorten yleisurheiluohjaajakurssilla ja kokeilimme eri lajeja. Oli muuten tavattoman mukavaa kokeilla mm. moukarin heittoa ja aitajuoksua.  Voimisteluharjoituksissa teimme kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä. Enpä ollut sitten peruskoulun ala-asteen moista harrastanut. Olin tekemässä sitä kuuluisaa viimeistä kärrynpyörää, kun takareisi sanoi ”naks”. Se oli siinä sitten. Pelkkä reidestä kuulunut ääni sai kuvotuksen tunteen ja olihan se kipukin aluksi kova. Kärrynpyörän tuotoksena oli siis takareiden venähdys.

Siitä alkoi sitten kuntouttaminen.  Jalka alkoi nopeasti kestämään hiljaista PK juoksua ja ramppasin fysioterapeutilla pariin otteeseen. Lupa oli liikkua kivun rajoissa. Tässä olisi ollut paikka hypätä pyörän selkään ja altaaseen, mutta ei huvittanut. Halusin vähentää stressitekijöitä ja harjoitteluni kokonaismäärää, sillä toinen seikka mikä heitti asioita uuteen valoon oli läheisen ihmisen vakava sairastuminen. Tein harjoitukset fiiliksen sekä vireystilan mukaan. Hyvää fiilistä tuotti poluilla hölkkäily ja uinti höntsäily. Kesäkuussa juoksin myös yhden semireippaan kympin kisan, vähän jalkaa testatakseni.

Kovaan juoksuun tuli käytännössä neljän viikon tauko.  Ensimmäisen kerran kovaa pääsin juoksemaan radalla juhannusviikolla ja tonnin vedoissa vauhti 10–15 sekuntia hitaampaa kuin maalikuussa. Voima oli jalasta poissa, mutta muutoin mieli oli jo parempi. Olin jo kuitenkin aiemmin päättänyt juosta aikuisurheilijoiden SM kisoissa, ajoista viis ja sinne myös menin. Osallistuminen kannatti hyvän tunnelman vuoksi ja sain samalla kolmelta matkalta (800m, 5000m ja 1500m) mitalien lisäksi hyvää harjoitusta. Kahdessa päivässä tuli sen verran urakoitua, että sunnuntain 10 000m jätin suosiolla väliin.  Seuraavalla viikolla palauttelin ja kuulostelin ottiko jalka nokkiinsa kisaputkesta, mutta aika hyvin palautuminen sujui.

Näin heinäkuun puolella viikon lomailun jälkeen, tuntuu harjoittelu jälleen älyttömän hyvältä ja kroppakin vaikuttaisi ottavan treeniä hyvin vastaan.  Viime viikko oli ensimmäinen kunnon määräviikko pitkään aikaan ja fiilis on hyvä. Viime viikolla ohjelmassa on ollut monipuolisesti juoksua poluilla, radalla ja maantiellä. Kaksi kovempaa harjoitusta eli vesisade ratatreeni klubin pienellä porukalla pyramidien merkeissä keskiviikkona (800m-1500m-3000m-3000m-1500m-800m) ja tasavauhtinen reipas 12km 4:10min/km lauantaina Kuusijärvellä. Innostuin myös uimaan pieniä pätkiä (1000 – 1200m) useaan kertaan viime viikolla sekä hallissa että järvessä.  Järviuintini on huono, mutta kehittymään päin. Joka kesä sama juttu ekoilla kerroilla: märkkäri ahdistaa ja järvessä on mörköjä. Uin normaalisti rannan suuntaisesti veneen vierellä tai edestakaisin lyhyttä reittiä.  Vene tuo turvan tunnetta. Lauantaina treenikaverini Antti sai minut houkuteltua Kuusijärvellä kauimmaiselle poijulle. Uskon nyt, että siellä ei ole merihirviöitä. Kaikki meni hyvin: kiemurtelin kuin mato, koska suunnan pitäminen on älyttömän hankalaa ja törmäsin poijuun vain kerran. Onneksi perässäni roikkuu oranssi pömpeli, jotta kaikki varmasti näkevät missä menen. Seuraavana päivänä Bodomilla suunnan pitäminen oli jo helpompaa. Siihen on edelleen pitkä matka että uintini olisi enemmän kuin uiskentelua ja pyöräily muuta kuin kevyttä höntsäilyä. Mutta toisaalta, en tiedä tarvitseeko sen olla? Noilla höntsäilyilläkin on paikkansa minun treeniohjelmassani. Viikko oli hyvä: 17 harjoitustuntia ja 105km juoksua.

Tsemppiä kaikille viikonlopun kisoihin ja erityisesti Joroisille. Jos olisin siellä ollut, kyseessä olisi ollut osaltani täysi eväsretki enimmäisajan puitteissa :)

 

pompeli

Tuohon pömpeliin voi muuten tarvittaessa pakata vaikka sinapin, nakit ja tulitikut. Jos alkaa homma tympimään, voi mennä rantaan ja pitää evästauon. Kuvassa myös oikeassa laidassa varjojen lisäksi koiran kuono :)

2013-07-04 18.22.34