Haastattelussa Sanna 36v

Posted by on Nov 5, 2019 in Asiakaskertomukset, muut | 0 comments

Kuka olet? Kerro tarinasi.

Olen Sanna, 36 vuotias kahden lapsen äiti ja vaimo kestävyysjuoksijalle. Työssäni olen tutkija ja tämän hetkinen tutkimustyöni liittyy liikuntaympäristöihin sekä terveysteknologiaan. Olen lapsesta saakka ollut luontoihminen ja kokenut metsät aina maagisiksi paikoiksi.

Mikä liikunnassa motivoi?

Sanna: Luonnossa oleminen tekee minut onnelliseksi, ja kun urheilen luonnossa, tekee se minut vielä paljon enemmän onnellisemmaksi. Haaveet vahvasta liikunnallisesta kokemisesta metsissä ja vuorilla tuovat lisämotivaatiota päivittäiseen liikunnan peruspuurtamiseen. Säännöllinen liikunta auttaa myös jaksamaan välillä vaativan arjen keskellä. Liikuntasuhteeni on osittain myös hyvin praktinen, koska työni liikunnan ja terveyden tutkimuksen parissa tekee minut tietoiseksi riittävän liikunnan suurista hyödyistä terveydelle ja toimintakyvylle. On siis itsestään selvää pyrkiä liikkumaan riittävästi, mutta koen sen olevan helppoa vasta sitten kun oikeasti innostuu jostain liikuntalajista. Oma intoni juoksun parista kohdentuu erityisesti polkujuoksuun. Polkujuoksusta löytyy kaikille ja joka tilanteeseen sopiva matka, ympäristö ja vauhti, mutta se on samalla superkova kestävyyslaji. Vahvan kehon lisäksi poluilla ja vuorilla juokseminen on tuonut kokemuksia itsensä voittamisesta, jotka heijastavat itseluottamusta myös muuhun elämään. Polkujuoksussa pidän kovasti myös lajin yhteisöllisyydestä, koska porukassa juoksisi mielellään niin paljon kuin ikinä ehtisi. Myös Instagramin juoksuyhteisö on itselleni tärkeä. Siellä on kiva nähdä muiden puuhaamista ja jakaa myös välillä omaansa. Oma tilini on täällä.

Mitä lajeja harrastat?

Tällä hetkellä harrastan juoksua, polkujuoksua ja ratsastusta. Käyn myös kuntosalilla ja käytän paljon aikaa kehonhuoltoon. Muu, työn ja oman liikunnan ulkopuolinen, aika menee pitkälti lasten harrastuksissa, mutta tykkään myös katsoa hyviä tv-sarjoja, lukea kirjoja ja neuloa.

Mitkä ovat tavoitteesi?

Sanna: Tavoitteeni on kehittää ja ylläpitää vahvaa kehoa, jotta voin nauttia elämyksistä luontourheilun parissa. Tämä linkittyy tällä hetkellä erilaisiin päivätapahtumiin ja omiin -retkiin juoksun parissa, mutta haaveissa on myös erilaiset pidemmät juoksuvaellukset ja -matkat. Keväällä 2020 toivon pystyväni osallistumaan kahteen juoksutapahtumaan Kanarian saarilla.

Isossa roolissa liikuntaan liittyvää tarinaani ja tavoitteitani on elokuussa 2015 alkanut syöpäpotilaspolkuni.  Paranemiseen tähtäävien hoitojeni suunniteltu kesto on 10 vuotta, pitäen sisällään monia erilaisia hoitojaksoja sekä isoja ja pienempiä leikkauksia. Valtaosa vaikeammista hoidoista on onneksi jo takana, mutta kyllä potilastausta vaikuttaa ja tulee varmasti aina vaikuttamaan jossain määrin tavoitteisiin ja tekemiseen. Malttia vaaditaan tavoitteen asettelussa ja tavoitteisiin pääseminen vaatii paljon työtä. Haasteiden lisäksi, potilastaustani on tuonut liikunnalliseen tekemiseen kuitenkin myös valtavasti iloa ja kiitollisuutta. Urheiluun kykenevä keho ei ole itsestäänselvyys. Kuljettu tie on tuonut mukanaan myös aimo annoksen sisua, joka kantaa kevyesti yli pienistä vastoinkäymisistä.

Minna: Tapasin Sannan ensimmäisen kerran vuonna 2017 ja valmentaminen on ollut hyvin ainutlaatuinen kokemus. Taustat ja tapahtumat huomioon ottaen, en ole koskaan tavannut yhtä positiivista henkilöä kuin Sanna. Vastaavassa tilanteessa en tiedä olisiko minussa naista nousta tuhkasta kerta toisensa jälkeen ja aivan jäätävällä päättäväisyydellä.

Miten olet hyötynyt valmennuksesta?

Sanna: Ihan parasta valmennuksessa on se, että se vähentää omat päätökset minimiin sen suhteen, että mitä teen ja milloin. Hyvin suunniteltu kun on jo puoliksi tehty. Vaativa työ, pienet lapset ja aviomiehen ultrajuoksu luovat elämäntilanteen, jossa optimaalinen tekeminen on tärkeää. Arki on välillä varsin vauhdikasta ja aikaa ei ole turhiin kilometreihin. On parempi, jos juoksussa kehittyy vähemmällä tuntimäärällä tekemällä oikeita asioita. Lisäksi, kun tekemisestä on vähän vastuussa jollekin, on korkeampi kynnys jättää treeni väliin tai muuten lintsailla tekemisessä. Säännölliset yhteiset harjoitukset Minnan kanssa ovat myös kehittäneet juoksutekniikkaani ja Minnan tarjoilemat haasteet itsensä ylittämiseen juoksuradalla tuntuvat aina jälkikäteen hyviltä. Myös, huolimatta terveyshaasteistani, sellaista kuukautta ei valmennuksen aikana ole ollut ettenkö olisi kokenut sen olleen hyvä treenikuukausi. Jos juoksutossujen liikuttaminen ei onnistu, niin korvaavat harjoitukset tipahtelevat nopeasti ja hyvin mietittyinä. Minna on myös todellinen inspiraatio omassa elämässään ja urheilussaan, joten lisäksi on ollut ilo tutustua.

Minna: Meillä on samankaltainen vahva järjestelmällinen ote arkeen. Kun suunnittelen Sannalle ohjelman 4 viikon jaksoissa, ensin saan häneltä sähköpostiin jakson menot ja rajoitteet, sen jälkeen mietin mitä, missä, milloin ja minkä verran. Ohjelman saatuaan Sanna nakuttaa treenit kalenteriin ja lataa toteutuneet treenit Movescountiin, josta seuraan miten on mennyt. Treenille raivataan aika ja asiat laitetaan kalenteriin. Helppoa.

Omalla kohdallani minun ei olisi mitenkään mahdollista urheilla ja kehittyä juoksijana, jos asiat ei olisi jonkinlaisella raamilla mietitty etukäteen ja laitettu kalenteriin. Kun perheessä on kaksi yrittäjää, vuoroviikoin kaksi teiniä, kaksi koiraa ja kaksi kissaa. Kaikilla on omat ja osin yhteiset harrastukset, järjestelmällisyys on valttia ja ajan käyttäminen turhanpäiväiseen hömppään on minimoitu. En koe järjestelmällisyyden rajaavan tai vievän tilaa spontaanisuudelta, pikemminkin päinvastoin. Jos en saisi asioita pois mielestäni kalenteriin, niin ei olisi tilaa luovalle ajattelulle.

Millainen harjoittelija olet, eli miten kuvailisit itseäsi harjoittelijana?

Sanna: Olen harjoittelijana mielestäni sinnikäs ja motivoitunut, mutta aika mukavuudenhaluinen. Pysyisin mieluusti aina peruskestävyysalueella, mutta siinä on vaan niin tavattoman hidasta olla. Tarvitsen tehoharjoitteluun suunnitelmallisuutta ja minun pitää olla vastuussa sen tekemisestä jollekin muulle kuin itselleni. Liikunta on keskeinen osa perheemme jokapäiväistä elämää, joka ehdottomasti tukee harjoittelun säännöllisyyttä. Kaikki meillä harrastaa liikuntaa jossain muodossa ja yhdessä ollaan milloin kenenkin liikunta- tai urheilutapahtumissa. Usein perheen lomamatkatkin suuntautuvat hyviin treenikohteisiin tai juoksutapahtumiin.

Minna: Ei lisättävää. Sanna tekee kaikki treenit tai jos jokin jää välistä, sille on järkevä selitys. Vaikka teenkin ohjelmat valmiiksi, arvostan ja myös odotan valmennettaviltani omaa ajattelua. Kipeänä ei kannata treenata ja jos on pitkä työpäivä niin harjoitus kannattaa siirtää, tulos on taatusti parempi. Sanna on harjoittelijana todellakin sinnikäs, joskus jotain pientä puhinaa kuuluu jossakin vauhtikestävyysalueen vedoissa mutta nekin treenit menevät aina loppuun asti sujuvasti.

Lempiharjoitus? Inhokkiharjoitus?

Sanna: Eniten pidän peruskuntolenkeistä poluilla. Välillä tosin tykkään mietiskellä asioita myös kevyellä ja helpolla kuntoratahölkällä, parhaat ajatukset usein tulevat siellä. Välillä tykkään laittaa lempipodcastit rullaamaan korvanappeihin ja lähteä pitkälle sauvakävelylle pitkin polkuja. Se on ihanaa liikunnallista lepoa ja aika menee siivillä. Odotan yleensä kauhulla tehotreenejä ja kuntosalitreenit monesti kyllästyttävät. Näen kuitenkin molempien selvästi vievän minua kohti tavoitteitani, joten nekin tulevat tehtyä.

 

Mitä haluaisit sanoa muille valmennusta harkitseville?

Sanna: Kun otin yhteyttä Minnaan, olin epävarma sen suhteen, että olenko liian huonossa kunnossa valmennettavaksi. Mitä jos en jaksa tai pysty, tai mitä jos valmentajaa ei kertakaikkisesti kiinnosta yhtään, kun homma menee välillä ihan kävelyksi. Mutta yleensä olen pystynyt, koska tavoitteet on rukattu minulle sopiviksi, ja jos en ole pystynyt, niin mitään pahaa ei ole seurannut. Enkä ole vielä aistinut Minnan kyllästymistäkään. Ei siis tarvitse olla valmiiksi hyvässä kunnossa aloittaakseen valmennuksen. Toki siitä sitten pikkuhiljaa saa enemmän irti, kun oman kehon kapasiteetti lisääntyy.

Minna: Jos kaikki olisivat hyväkuntoisia tai huippu-urheilijoita, maailma olisi valmis ja ei tarvittaisi valmentajia. Motivoidun eniten silloin kun saan tehdä töitä aloittelijoiden kanssa tai kun kohdataan jokin erikoisempi haaste valmennuksessa.

Voi olla, että minut mielletään omasta taustastani johtuen usein henkilöksi, joka valmentaa vain urheilijoita tai ns. hyväkuntoisia. En itseasiassa valmenna urheilijoita lainkaan tällä hetkellä, koska koen enemmän motivoivaksi tehdä töitä aikuisten terveys- ja kuntoliikkujien sekä kilpakuntoilijoiden kanssa. Voit siis olla aivan sohvaperuna aloittaessasi valmennuksen, tärkeintä on, että sinulla ei ole terveydellistä estettä liikunnan aloittamiselle ja sinulla on halu päästä parempaan kokonaisvaltaiseen kuntoon.

Sannan kanssa meillä on vielä työmaata edessä, mutta eteenpäin on menty huimasti. Kun Sanna on saavuttanut tavoitteensa ensi vuoden juoksutapahtumissa, ollaan päästy ehdottomasti voiton puolelle. Fysiikkapuoli on mielestäni jo hyvällä tolalla, kun vielä saadaan valettua uskoa omiin kykyihin henkisellä puolelle niin tulos ei voi olla muuta kuin priimaa.

 

AQ3I3598

Iloinen tuuletus! Kuva: Aapo Laiho