Haastattelussa Jussi 56v

Posted by on Jun 21, 2017 in Asiakaskertomukset, muut | Comments Off

”Jussi on omien sanojensa mukaan melkoinen häröpallo, en mä tiedä voinko siihen muuta lisätä kuin että joo näin on. Mutta kokoajan on maltti kasvanut ja oppi tarttunut. Tulokset ovat kehittyneet mahtavasti. Hienoa on myös se, että hän näyttää onnistumiset avoimesti ja tartuttaa ilon myös muihin.”

Juhannusviikon kunniaksi haastattelussa Jussi, 56 vuotta. Jussin kanssa ollaan aloitettu valmennus helmikuussa 2016, eli noin 1,5 vuotta sitten. Esport Arenan voisi nimetä Jussin mukaan Solastie Arenaksi. Jussi on siellä talviaikaan A-I-N-A. Ennätysjuoksuja on saatu plakkariin useampia, mutta vielä näen että mahdollisuuksia ja työmaata riittäisi. Jussin tuntee kaikki ja Jussi tuntee kaikki.

 1. Mikä juoksussa motivoi?

Jussi: Juoksu on minulle rakas harrastus, johon ei tarvitse erikseen hakea motivaatiota. Juoksen, koska se tuottaa minulle fyysistä mielihyvää, antaa omaa aikaa, tai jos en halua liikkua yksin, jonkun hyvän juoksuystävän kanssa tulee käytyä kuulumiset läpi.  Ja viimekädessä, jos treeni ei tunnu maistuvan, juoksen valmentajalle, koska tiedän hänen sitoutuvan työhönsä minun hyväkseni.

Minna: Juokseminen muodostuu monille rakkaaksi harrastukseksi, juurikin Jussin mainitsemista syistä. Yksin juostessa voi antaa ajatusten lentää ja kaverin kanssa rupatellessa viikoittain pitkä lenkki sujuu nopsaa. Juoksijat ovat eräänlainen heimo, he puhuvat myös omaa kieltään, jota voi olla lajista tietämättömän vaikea ymmärtää: Tänään juostaan pitkis peekoo assulla, josta puolet peekooykköstä ja puolet peekookakkosta. Samalla testaan tänään mun uusia pitkis imureita. Joo sopii, missä sun aerokynnys menee? Jussi on tuon juoksijaheimon kirkkaimpia ilmentymiä, hänet tuntee moni ja hän tuntee monet. Hän on sosiaalinen ja aina hyvällä tuulella, paisti 400m vedoissa, joihin laskeutuu syvä hiljaisuus.

2. Mitä muita lajeja harrastat kuin juoksua?

Jussi: Olen niin rakastunut juoksuun, että se riittää minulle täysin. Valmentaja tietysti näkisi minut mielellään uimassa tai pyörän selässä, mutta olen hieman haluton poistumaan juoksun parista. Monta vuotta salibandy ja sulkapallo liikuttivat minua, mutta polvivammat lopettivat nuo silloiset rakkaat harrastukseni. Vaan tilalle löytyi juoksu!

Minna: Kyllä, näkisin mielelläni Jussin myös muiden lajien parissa. Harjoitusmäärien lisääminen on turvallisempaa kun aerobisessa harjoittelussa on mukana muutakin kuin juoksua. Juoksu on hyvin kuormittava laji, joka askeleella oman kehon paino jysähtää jalalle moninkertaisena. Varsinkin peruskuntokaudella, joka ajoittuu syksyyn ja talveen, suosisin pitkiä vaelluksia luonnossa rinkka selässä sekä pyöräilyä ja uintia. Hiihdolla saa myös mainiosti aerobista kuntopohjaa rakennettua.

Viime kädessä kuitenkin valmennettava on itse vastuussa harjoittelun toteuttamisesta ja tarkoituksena on kuitenkin että tekeminen on mielekästä, pakottamalla ei onnistuta. Vaikka talviaikaan välillä kauhistuttaa kun Jussi juoksee sisällä kaikki treenit ja alusta on todella kova, silti kovasta alustasta johtuvilta vammoilta on onneksi vältytty.  Olen toki Jussin nähnyt viime talvena sotkemassa tyllerövispilällä (crosstrainer). Meillä oli Esportilla parin kerran tyllerövispiläkerho. Itselläni oli pieni jännevamma ja tein osan treeneistä crossarilla. Jussi taasen oli pyöräyttänyt nilkkansa. Siinä me sotkettiin viereisillä vispilöillä.

 3. Mitkä ovat tavoitteesi?

Jussi: Haluan tulla nopeammaksi, kestävämmäksi, ketterämmäksi ja vahvemmaksi. Toistaiseksi kehitys on ollut valmennuksessa nousujohteista.

Minna: Valmennus on aloitettu noin 1,5 vuotta sitten. Koko ajan tapahtuu edistystä ja näkisin että vielä on paljon opittavaa ja kehityttävää. Kovasti päässä jo raksuttaa, että miten ensi kautena edetään ja millä myyntipuheella saan Jussin taas siirtymään askeleen verran lisää epämukavuusalueelle.

4. Miten olet hyötynyt valmennuksesta?       

Jussi: Tekemiseen on ylipäätään tullut järkeä. Juoksin muutaman vuoden omin päin. Yleensä aina kympin lenkkejä ja usein piti kokeilla ennätystä. Selvää, että kehitystä ei juuri tullut, onneksi säästyin vammoilta. Valmennuksen mukana on tullut paljon uusia asioita. Oppiminen on ollut silmiä avaavaa ja mukavaa! Kohtuullisen huima kehitys valmennuksen aikana on tietenkin ollut äärimmäisen palkitsevaa ja itsetuntoa hivelevää. Mutta vielä on paljon opittavaa!

Minna: Jussi on virtaa täynnä ja todella innokas harjoittelemaan. Haastavinta on ollut peruskestävyysalueella pysyminen ja erityisesti huoltavat PK1 harjoitukset. Jussi on omien sanojensa mukaan melkoinen häröpallo, en mä tiedä voinko siihen muuta lisätä kuin että joo näin on. Mutta kokoajan on maltti kasvanut ja oppi tarttunut. Tulokset ovat kehittyneet mahtavasti. Hienoa on myös se että hän näyttää onnistumiset avoimesti ja tartuttaa ilon myös muihin.

5. Millainen harjoittelija olet, eli miten kuvailisit itseäsi harjoittelijana?

Jussi: Olen harjoittelijana innokas perfektionisti. Pyrin tekemään kaikki ohjelman mukaiset treenit  viimeisen päälle niin kuin ne on annettu. Tosin joskus pientä keulimista sattuu, mutta silloin on kyseessä ollut väkisin pintaan tunkenut vauhdinhurman tuottama juoksun ilo.

Minna: Tähän ei voi lisätä, muuta kuin että just näin se menee. Kaikki harkat on aina tehty, 1,5 vuoden aikana en muista kuin kerran, että Jussilla olisi sovittu harjoitus jäänyt tekemättä. Siihen oli minusta niin hyvä selitys, että olisin kieltänyt lähtemästä treenaamaan: vaimolla synttärit ja lahja ostamatta, keittiöremppa kesken ja juhlat tulossa. Vastasin hätäiseen meseviestin että treenit nyt seis, mutta vaimolle käyt ostamassa lahjan. Asiat on syytä laittaa tärkeysjärjestykseen.

jussi

Jussi 56v: aina hyvällä tuulella

 

6. Mikä on harjoittelussa vaikeinta/haastavinta? Helpointa?

Jussi: Jotkut harjoitteet, kuten koordinaatiot aiheuttavat lievää epätoivoa. Ennakkoon tiedossa olevat todella kovat treenit vaativat myös melkoista henkistä valmentautumista jo useita päiviä ennen. Helpointa on paukutella lempitreenejä menemään.

Minna: Koordinaatio ja sen kehittäminen ovat monelle haastava osa-alue. Tämä on täysin ymmärrettävää, sillä harva on luonnostaan hyvä sellaisessa mitä ei ole aiemmin harjoittanut. Näen sen kuitenkin tärkeänä osana juoksuharjoittelua. Koordinaatioharjoitteet kehittävät mm. tasapainoa, askellusta ja juoksuvoimaa. Toinen tärkeä juttu koordinaatioharjoitteiden lisäksi on nopea juoksu. 60-100m vedot kehittävät juoksuvoimaa, hermotusta ja liikelaajuutta. Jussi helisee jo usein pari päivää ennen kovia treenejä. Talven mittaan meillä oli pariin otteeseen 400m vetoja 1minuutin palautuksella. Sarjan toistojen määrä kasvoi joka kerta. Se on kova treeni ja kasvattaa myös henkistä kanttia, mutta tiesin että tämän voi laittaa, sillä kuntopohja ja pää kestävät. Aina niistä selvittiin ja mikä voittajafiilis!

7. Lempiharjoitus? 

Jussi: 200 metrin vedot, tasavauhtiset veekoot, kohtuuvauhdilla kiskotut tonnit.

Minna: Jep. Nopeutta löytyy todella hyvin ja myös tekniikka nopeassa juoksussa on parantunut huimasti. Vauhdin kontrolloinnissa on vielä opeteltavaa.

8. Inhokkiharjoitus?

Jussi: Pelonsekaisena inhokkina on 400 metrin vedot maksimivauhdeilla. Hyvänä kakkosena kesäiltana  kämmerretty PK1 treeni sykkeiden alarajalla. Kaikki vastaantulevat tuntuvat rallattelevan kevyellä jalalla alle vitosta. En ole oppinut niitä vieläkään menemään häpeilemättä 7.30 vauhtia!

Minna: PK1 se on harjoitus joka vaatii rohkeutta! Kovaa osaa mennä kaikki :)

9. Mitä haluaisit sanoa muille valmennusta harkitseville?

Jussi: Pitkäjänteisessä valmennuksessa kehitys on väistämätöntä. On helppoa, kun luottaa valmentajaan ja tekee asiat niin kuin ne on tarkoitettu. On hyvä, jos etukäteen tahtotila on kirkas ja tavoitteet realistisia. Aikaisemmin jätin joskus laiskuuttani lähtemättä lenkille, valmennuksessa ei sitä tarvitse edes miettiä. Kaikki treenit vedetään, jos ollaan terveenä. Yksin harjoitellessa jäävät helposti palauttavat treenit, lihashuollot ja lihaskunnot tekemättä. Mikään ei anna parempaa palkintoa kuin yhdessä asetettujen tavoitteiden saavuttaminen, vaikka ne ensi alkuun tuntuisivatkin juoksijasta itsestään hurjilta. En ikinä uskonut juoksevani maratonia niin kovaa, kuin tänä keväänä pystyin. Siitä iso kiitos Minnalle, joka viritti vanhankin kropan iskuun!  Valmentaja parhaimmillaan huolehtii, kuuntelee murheet ja tukee epätoivon hetkellä. Varoitan, että hyvän valmennussuhteen löytyessä, luopuminen siitä voi olla vaikeaa! Voi olla, että joutuu monta vuotta yhdessä tarkistamaan tavoitteita aina vain kovemmiksi!

Minna: Kiitos. Eihän tässä voi muuta todeta. Jussi on loistava esimerkki siitä, miten oman ajankäytön suunnittelu ja tavoitteet ovat realistisia. Pidän myös tärkeänä sitä, että tiedän missä mennään muilla elämänosa-alueilla, jotta osaan säädellä harjoituskuorman sopivaksi ja tietysti olla avuksi henkisenä tukena.

 

Heinäkuun ajaksi blogi hiljenee. Keskityn töiden lisäksi valmistautumaan Kalevan kisoihin ja pieneen lomailuun ajalla 14.7 -30.7

Uusia valmennettavia otan seuraavan kerran elokuun puolessa välissä. Parin kerran tekniikkavalmennukseen ajalle 26.6.-14.7 aikoja löytyy muutamia.