Blogi

Tänne kirjoittelen omasta juoksuharjoittelustani, kilpailuistani ja työstäni valmentajana.

Järjestelmällisellä tekemisellä tuloksiin – Katariinan tarina

Posted by on Mar 1, 2019 in Asiakaskertomukset, muut | Comments Off

Asiakastarinat jatkuvat. Seuraavaksi 35- vuotias Katariina kertoo omasta kokemuksestaan. Aiemman tarinan Ninasta voit lukea täältä.

Katariina:Otin Minnan yhteyttä lokakuussa 2018, koska mielessä oli jo pitkään kypsynyt tarve muutokselle, jonka osana näin itseni kirmailemassa vihreillä metsäpoluilla. Olin yrittänyt juoksuharrastuksen aloittamista jo useampana vuotena, mutta treenit keskeytyivät toistuviin flunssakausiin. Oli aika pyytää ammattilaisen apua, kun mieli oli valmis hitaaseen, mutta kestävään muutokseen.

Minna:Katariinassa korostui heti alusta alkaen motivaatio kestävään muutokseen, tämä ilahdutti ja toi fiiliksen, että nyt ollaan samalla aaltopituudella. Hyvin usein vieläkin törmään valmennusta käsittelevissä keskusteluissa ajatusmalleihin, joissa etsitään pikaratkaisua, kitudieettejä ja ajattelua leimaa kiire suorittaa suorittamisen takia. Katariina oli selvästi pohtinut asioita paljon ja hänessä oli kasvanut ajatus, että nyt tehdään pysyviä muutoksia.

Katariina:Hyvinvointivalmennuksen alussa tehtiin Firstbeat-mittaus, joka realisoi hyvin senhetkisen elämänrytmin kiireineen. Erityisesti huomio kiinnittyi unen määrään: palauttava unirytmi alkoi vasta noin pari tuntia nukahtamisen jälkeen. Tämä sai pyrkimään entistä pidempään, jopa 8 tunnin uniaikaan. Lisäksi tiedostin, että työpäiviin pitäisi sisällyttää palauttavia hetkiä.

Minna:Firstbeat-mittaus antaa todella paljon hyödyllistä tietoa stressistä, palautumisesta ja unesta. Katariina imi kaiken analyysin tarjoaman tiedon ja ryhtyi heti toimenpiteisiin. Mittauksesta saadun tiedon lisäksi tulee olla valmius pohtia ja tehdä tarvittavia muutoksia, joilla parannetaan omaa hyvinvointia. Suosittelen mittausta kaikille. On paljon mielekkäämpää hoitaa terveyttä, kuin sairautta. Aktiivikuntoilijat mielellään testauttavat juoksuvauhtejaan laktaattitesteillä, mutta nostaisin tämän mittauksen tärkeämmäksi kuin laktaattitestaus. Stressin, unen ja palautumisen tasapaino luo perustan sille, että ylipäätään voidaan harjoitella ja sitä kautta kehittyä. Lisää tietoa Firstbeat mittauksesta täältä.

Katariina:Ensimmäisten kuukausien treenit tuntuivat maltillisilta, eikä treenimäärässä tapahtunut suurta muutosta aiempaan totuttuun. Tutut ratsastus ja retkiluistelu pysyivät ohjelmassa, rinnalle tuli kuntosalitreeniä ja kävelylenkkejä. Lisäksi juoksu- ja kuntosalitreenit Minnan kanssa noin kahden viikon välein, joissa harjoiteltiin tekniikkaa, spurttailtiin ja tehtiin erilaisia juoksuharjoituksia. Syksyn vaelluksella hankittu pieni rasitusvamma piti treenimäärän alkuinnostuksen huumassa fiksusti aisoissa ja muistutti panostamaan kehonhuoltoon ja venyttelyyn. Polvivaivasta päästiin 3 kk jälkeen eroon. Kunto kuitenkin kohosi kuin varkain niin, että jo helmikuun alkupuolella pystyin hölkkäämään pk-sykealueella. Huomasin, että jaksan selvästi pidempään matalalla sykkeellä tehdyissä pitkissä treeneissä eikä treenien jälkeen tule enää sellaista väsymystä kuin monesti ennen. Jalkoihin oli myös tullut voimaa. Hämmästyttävää, mutta toistuvat valinnat ja säännöllinen tekeminen tuottavat tulosta! Eikä takana ole vasta kuin nelisen kuukautta säännöllistä harjoittelua. Pitkät kävely-hölkkälenkit matalalla sykkeellä ovat tulleet osaksi viikonloppuja ja ymmärrän nyt, että ennen olen harjoitellut aivan liian korkealla sykkeellä, mikä on johtanut ylirasitukseen ja altistanut sairastumisille.

cof

Katariina juoksuharjoituksissa

Minna: Katariinan tahti omaksua uudet tavat toimia ja toteuttaa treeniä, ruokailua sekä lepoa säntillisesti on ollut huikea. Kyse ei ole ollut siitä, että treenataan kovaa ja korkealta, vaan pikemminkin säännöllisesti ja maltilla. Väsyneellä kropalla ei tehdä muuta kuin nukutaan, palautuneella ja terveellä kropalla opitaan ja kehitytään.

Katariina:Kuluneiden neljän kuukauden aikana on tapahtunut valtavasti positiivisia muutoksia. Yleinen jaksaminen on parantunut eikä tarvetta iltapäivän nokosille ole enää ollut, kuten joskus aiemmin. Ennen päätä särki monta kertaa viikossa ja erityisesti kovemman treenin jälkeen migreeni saattoi laueta. Näitä ei ole ollut enää. Ruokavaliomuutokset ovat olleet maltillisia ja ne on tehty omia mieltymyksiä kuunnellen. Hiilihydraattien määrää lisättiin tuntuvasti ja tuntuu, että sillä on ollut myönteinen vaikutus sekä jaksamiseen että palautumiseen. Olen myös pysynyt terveenä: koko valmennuksen aikana oli vain yksi flunssa heti alussa, ei mitään muuta. Tuntuu siltä, että olen vihdoin selättänyt vuosia kestäneen flunssakierteen. Olemus on myös sutjakoitunut mukavasti muutaman kilon verran.

Minna: Vaikutus on ollut todella positiivinen, kun ruokavalioon on tehty muutoksia pikkuhiljaa ja balanssia hakemalla. Katariina on käyttänyt apuna ruokapäiväkirjaa, joka on helppo täyttää ja jota on helppo seurata. Yksi tärkeimmistä edistymisen mittareista on ollut terveenä pysyminen, joka luonnollisesti on mahdollistanut hyvän harjoittelun.

Katariina:Treenaamisessa koukuttaa kehittyminen. Kuinka ohjelman vaihtuessa liikkeet tuntuvat aluksia raskailta mutta jonkin ajan kuluttua kaikki vain napsahtaa kohdilleen ja siirtyy seuraavalle tasolle. Valmennuksen suola ovat juoksutreenit Minnan kanssa, sillä niissä pääsee testaamaan, miten kroppa reagoi erilaisiin juoksuharjoituksiin. Kun ei ole aiemmin tekniikkatreenejä tehnyt, niin joka kerta oppii jotain uutta ja hauskaa. Juoksussa ensisijainen tavoitteeni on luoda hyvä peruskuntopohja, pysyä terveenä ja pystyä keväällä juoksemaan kymppi kevyesti pk-sykealueella. Haaveilen polkujuoksusta ja ehkä tavoitteena voisi olla myöhemmin juosta puolikas. Tavoitteeksi lokakuun alussa olin myös kirjannut kuuden kuukauden valmennusjaksolle ’’pystyä tekemään 10 punnerrusta’’. Tällä hetkellä menee jo 3 x 6 punnerrusta, lähes nollasta lähdettiin :)

Hämmästelen edelleen sitä, kuinka nopeasti järkevällä tekemisellä on saatu isoja muutoksia aikaan hyvin lyhyessä ajassa sekä hyvinvoinnissa että juoksemisessa. Lämmin suositus valmennusta harkitseville!

Minna:Valmentajaa koukuttaa työssään usein samat asiat. Asiakkaan kehittyminen! Ai että, sitä päivän päätteeksi taputtaa itseään olkapäälle todetakseen, että ai hitto miten hienoa, että asiakas on mennyt eteenpäin. Tämä työ on kuuntelua, kysymistä, kannustamista, argumentointia ja erilaisten lähestymiskulmien pohdintaa. Ehkäpä juuri siitä syystä tämä on hieno ammatti!

Firstbeat hyvinvointianalyysi – tukea palautumisen seurantaan ja harjoittelun suunnitteluun

Posted by on Feb 26, 2019 in Ajankohtaista, Harjoittelu, muut | Comments Off

”Laitoin itseni pariksi päiväksi piuhaan” Julkaisin viime viikolla Instagarmissa kuvan, tuolla tekstillä ja  olin juuri aloittanut Firstbeat hyvinvointimittauksen.

 

IMG_20190222_085613_848

Piuhassa!

On aika purkaa tulokset.

Taustaa:Olen toteuttanut Firstbeat mittauksia asiakkailleni syksystä 2016 lähtien ja ensimmäinen oma mittaus on tehty muistaakseni 2015. Aiempaa dataa omista mittauksista on siis kertynyt ja näiden pohjalta on tehty muutoksia päivittäisiin rutiineihin. Nykyään teen itselleni mittauksen pari kertaa vuodessa ja tämän kertaisen mittauksen tavoitteena oli seurata kovasta treenijaksosta palautumista, mutta myös yksittäisestä kovasta treenistä palautumista. Aloitin mittauksen perjantai aamuna ja viikkoon oli kuulunut sitä ennen tiistaina laktaattitesti, jossa oli juostu viimeiset minuutit maksimaalisella teholla, sangen kova harjoitus siis. Keskiviikko ja torstai olivat normaaleja peruskestävyysharjoituspäiviä.  Perjantaina juoksin viikon toisen tehoharjoituksen 14km vauhtikestävyysalueella vauhdilla 4:12min/km. Teho pääasiassa VK1 alueella. Lauantaina hiihdin 2,5h PK1 teholla ja sunnuntaina tein kaksi harjoitusta: aamulla 10km juoksua PK2 teholla ja illalla tehokas lihaskuntoharjoitus.

 

 

dav

Ensimmäinen mittauspäivä

 

Miten analyysiä luetaan?

Punainen väri kuvaa stressireaktioita. Testi ei pysty erottelemaan sitä, onko stressi positiivista vai negatiivista. Voi siis olla todella hilpeällä tuulella ja silti punaisella alueella. Pointti onkin, että myös henkilöt jotka ovat kovia menemään ja touhuamaan, ovat energisiä ja aikaansaavia, tarvitsevat vihreitä rauhoittumisen hetkiä palautuakseen.

Vihreä kuvaa siis palautumista. Kuten kuvasta voidaan todeta, aamun kovan harjoituksen jälkeen olen ollut punaisella ja se on täysin normaalia. Olin iloinen kivasti menneestä harjoituksesta ja samalla myös tunsin väsymystä. Päivä oli työn osalta helppo: 4,5 tuntia toimistotyötä hyvällä fiiliksellä. Aiemmissa mittauksissa, olen usein valmennustilanteissa ollut vihreällä. Olen päätellyt tämän johtuvan siitä, että saan keskittyä siihen mitä teen ja se palauttaa: tiedän olevani tunnin tässä asiakkaan kanssa, mielekkäässä tehtävässä ja en ole muiden käytettävissä. Eniten stressaa keskeytykset ja ajoittainen häly, joka on kotitoimiston miinuspuoli. Tosin taitaa olla miinuspuoli ihan toimistokonttoreissakin. Suunnittelenkin usein päivärytmin siten että teen toimistotyötä niin, että muita ei ole kotona ja pidän puhelimen äänettömällä kun teen jotakin tehtävää, joka vaatii keskittymistä.

Takaisin analyysiin: käyrä napsasti vihreälle, kun istahdin ruokalautasen ääreen noin klo 18, kiireetön syöminen ja hyvä ruoka siis palauttavat. Myöhemmin illalla 2,5 tunnin rentoutuminen piti sisällään hiihdon MM-kisapäivän katsomisen tallenteena. Tunnustan jännittäväni katsoessani urheilua, siitä punaiset käyrät.

Vaikka historiaani sisältyy unettomuutta, tällä hetkellä nukun niin kuin laittaisi rahaa pankkiin eli uni todellakin palauttaa. Yön aikana analyysi tuotti korkeaa vihreää käyrää. Puolen yön aikaa näkyy punainen pätkä, en muista olleeni hereillä, mutta johtunee kovasta harjoituksesta jolloin se on aiheuttanut pätkän huonompaa unta.

Riittävän pitkä ja laadukas uni (suuri sykevälivaihtelu) auttoi kuitenkin palautumaan erittäin hyvin ja 2,5h hiihto seuraavana päivänä kulki hyvin.

 

Kokonaistilanne:

En lähde tässä avaamaan jokaista mittauspäivää erikseen, vaan seuraava kuva kertoo kokonaistilanteen: huolimatta harjoittelumäärästä voimavarat lisääntyivät lähtötasosta. Kaikkein eniten palautumista edisti riittävän pitkä ja laadukas yöuni. Jos olisin tehnyt saman harjoitusmäärän arkena työpäivinä, tilanne olisi muodostunut varmasti hieman toisenlaiseksi ja palautuminen olisi ollut hieman heikompaa, vaikka yöuni olisikin ollut vastaavalla tasolla.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan hyvin rauhallinen, siihen ei sisältynyt muuta kuin treeniä ja aikataulutonta relausta mielekkäiden asioiden parissa. Koen äärimmäisen tärkeäksi pitää viikonloput rauhallisina ja aikataulut väljinä. Aina se ei ole mahdollista, mutta enimmäkseen se toteutuu. Kun on joskus imenyt itseensä tiukat aikataulut ja arvottanut itsensä kiireellisyystason mukaan, istuu se tapa aika lujassa. Luin viimeviikolla jostakin tutkimuksesta (pahoittelut, nyt on lähde hukassa) siitä miten osa aikuisista pitää edelleen jotenkin siistinä juttuna sitä, että on ihan hirveästi kiirettä työssä ja yksityiselämässä, olo on sellainen, että tuntuu että kuolee ja se on kuulemma tosi cool. En tajua tätä, liputan joutenoloa ja kiireettömyyttä. On tosi hyvä asia, että joskus on tylsää.

 

dav

Kokonaistilanne

 

Hyödyt Firstbeat mittauksesta:

Firstbeat on hyvä työkalu hyvinvoinnin analysointiin. Firstbeat-mittaus antaa todella paljon hyödyllistä tietoa stressistä, palautumisesta ja unesta. Suosittelen sitä aivan kaikille: ruuhkavuosia eläville vanhemmille, kuntoilun aloittajille, aktiiviliikkujille, ihan tavallisille hyvinvoinnistaan kiinnostuneille tyypeille.

 

Mittauksesta saadun tiedon lisäksi tulee olla valmius pohtia ja tehdä tarvittavia muutoksia, joilla parannetaan omaa hyvinvointia. Pelkkä tulos ei siis vielä ratkaise mitään, mutta se on ensi askel. Se millaisia toimenpiteitä analyysin perusteella tehdään vie hyvinvointia parempaan suuntaan. Se on tavallaan myös aika raaka työkalu: siinä joutuu tarkastelemaan omaa arkeansa ja jossain kohdin ehkä tunnustamaan, että nyt ei kaikki palaset ole parhailla mahdollisilla tavoin. Joutuu ottamaan vastuun ja muuttamaan tapojaan saadakseen parempaa tilalle.

 

Aktiivikuntoilijat mielellään testauttavat juoksuvauhtejaan laktaattitesteillä, joka on hyvä asia sekin, mutta nostaisin tämän mittauksen tärkeämmäksi kuin laktaattitestaus. Stressin, unen ja palautumisen tasapaino luo perustan sille, että ylipäätään voidaan harjoitella ja sitä kautta kehittyä.

 

Sain Instagram kuvaani kommentin Firstbeat analyysin korkeasta hinnasta.

Toisaalta pohditaanpa kokonaishintaa ja mitä sillä saa:

  • huolletun mittauslaitteen postissa suoraan kotiin ja palautuskuoren, jossa laite palautetaan
  • sähköisen päiväkirjan mittauksen ajaksi
  • 60min valmennuksen, jossa käydään analyysi yhdessä läpi ja mietitään toimenpiteet. Valmennus käydään puhelimessa tai halutessasi kasvotusten, mikäli asut pääkaupunkiseudulla

Ja mitä minä teen valmentajana?

  • maksan mittauslaitteesta ja mittauslaitteen toimituksesta aiheutuneet kulut eli laitteen vuokran
  • käytän aikaa mittaustietojen syöttämiseen ja datan analysoimiseen ennen valmennusta
  • 60min valmennus
  • matkoihin käytetty aika, jos näemme kasvotusten.

Hinta 180€/hlö. sis. alv. 24%

 

On paljon parempi tehdä asioita ennaltaehkäisevästi, kuin takamatkalta. On paljon mielekkäämpää hoitaa terveyttä, kuin sairautta.

Mikäli kiinnostuit mittauksesta ota yhteyttä minna.syvala@gmail.com tai puh. 044 783 4399

 

 

 

 

 

Kehitystä hyvällä fiiliksellä – Haastattelussa Nina

Posted by on Feb 11, 2019 in Asiakaskertomukset, muut | Comments Off

“Ninan yksi suurimmista vahvuuksista on kyky kuvailla tuntemuksia ja kyky hahmottaa arjen kokonaiskuormitus.”

Kesällä 2017 tein haastattelut parista valmennettavasta Jussista ja Jaswirista. Nimen kohdalta klikkaamalla pääset lukemaan molemmat haastattelut. Jaswirin kanssa päädyttiin myös reilu vuosi sitten Fit-lehteen, jonka kuvauksissa ei naurua puuttunut. Fit-lehti haastatteli Jaswiria, jossa aiheena oli erilaiset valmennusvaihtoehdot.  Fit-lehden haastattelu löytyy täältä.

Näin alkuvuonna 2019, kun ulkona on loskaa nilkkoihin saakka löytyi sopiva hetki ja inspiraatio jatkaa haastatteluita. Tällä kertaa haastattelussa 47- vuotias Nina.

 

Mikä juoksussa motivoi?

Nina: Juoksun ilo – upea fiilis treenin aikana ja treenin jälkeen. Vauhtien ja juoksutekniikan kehittyminen. Juoksutapahtumat ja yhteistreenit. Olen juossut puolimaratoneja mm. Tukholmassa, Wienissä ja Prahassa.

Minna: Liikunnan harrastajat jakaantuvat karkeasti kahteen porukkaan: on kilpailuhenkisiä suorittajia ja on elämysfiilistelijöitä. Nina ei ole otsa rutussa suorittaja, vaan fiilistelijä. Mutta fiilistelijä haluaa myös kehittyä ja se on hienoa! Samassa liikkujapersoonassa voi aivan hyvin yhdistyä kaksi eripuolta ja ne tukevat toisiaan. Usein kuulee myös sanottavan, että olen tällainen fiilisjuoksija en tarvitse lepoa tai suunnitelmallisuutta harjoitteluuni, kun en hae aikaparannusta juoksusuoritukseen. Olen kuitenkin varma siitä, että kaikki haluavat kehittyä. Kysymys onkin siitä millä osa-alueella? Voima, kestävyys, nopeus? Pitkäjänteisyys, seesteisyys, itsevarmuus? Sen päättää jokainen itse.

 

Mitä muita lajeja harrastat kuin juoksua?

Nina: Pilatesta, joogaa, hiihtoa, maantiepyöräilyä ja spinningiä. Eri lajeista tulee myös kivaa vaihtelua treeniin, vuodenaikojenkin mukaan. Laitepilateksen aloitin puolitoista vuotta sitten ja olen hurahtanut siihen aika lailla. Maantiepyöräily tuli mukaan viisi vuotta sitten, ollaan käyty pyöräilemässä upeissa maisemissa Italiassa ja Espanjassa.

Minna: Kehonhuollon tärkeyttä ei voi koskaan korostaa liikaa. Mitä enemmän harjoitustunteja ja ikävuosia kertyy, sen tärkeämpää on kehonhuolto. Ninalla on monipuolinen lajivalikoima. Erityisesti pilates on tuonut tänä kautena jämäkkyyttä keskivartalon hallintaan.

 

Mitkä ovat tavoitteesi?

Nina: Pitkällä aikavälillä haaveeni ja tavoitteeni on olla aktiivinen 80-vuotias ja patikoida Alpeilla. Tällä kaudella tavoitteeni on parantaa peruskestävyyttä ja vauhtikestävyyttä, sekä parantaa puolimaratonaikaa.

Minna: Ninan tavoite on läpi elämän kantava ja pienistä hetkistä koostuva. On hyvä nähdä tavoitteet ja harjoittelun vaikutus isossa kuvassa, pidemmälle kuin vain seuraavaan kuukauteen tai vuoteen. Suomessa vain 25% aikuisista liikkuu riittävästi terveyden kannalta (Lähde: UKK instituutti 2018). Meillä jokaisella on varmasti halu olla mieluummin terve kuin sairas. Meistä jokainen varmasti haluaisi olla hyväkuntoinen. Liikkumattomuus lisää useiden sairauksien riskiä ja meistä lähes jokainen tietää tämän. Tavoitteiden ei tarvitse olla kilpailullisia sosiaalista mediaa mullistavia, kunhan ne tavoitteet olisivat itseään motivoivia. Kun liikkuu, se mahdollistaa hyvän elämänlaadun usealla eri osa-alueella. Jos ne Alpit eivät motivoi, niin motivaattorina voi esimerkiksi toimia se että hyväkuntoisena 80-vuotiaana voit asua yksin ja tepsutella kauppaan sekä taidenäyttelyyn omin voimin.

 

Miten olet hyötynyt valmennuksesta?

Nina: Olen oppinut paljon uutta treenaamisesta ja itsestäni. Tekniikkani on parantunut, harjoitteluni on pitkäjänteistä ja teen treenejä eri vauhtialueilla. Olen tehnyt ennätyksiä 10 km:llä ja puolimaratonilla.  Ja tietysti yhteistreenit Minna kanssa ovat aina tosi innostavia!

Minna: Meillä on Ninan kanssa valmennussuhdetta takana kohta jo 5 vuotta.Nina on innokas oppimaan uutta ja haastamaan itseään. Usein kun opin jonkin uuden asian, niin Nina on ensimmäisten joukossa, johon testaan oppimaani. Testaan joskus aika vaikeitakin juttuja esimerkiksi lihaskuntotreeneissä.

 

Millainen harjoittelija olet, eli miten kuvailisit itseäsi harjoittelijana?

Nina: Analyyttinen, pitkäjänteinen, halukas oppimaan uutta. Olen nuorena kisannut 800 m:llä ja 1500 m:llä, silloin juoksu oli enemmän suoritus- ja tuloslähtöistä. Nykyään korostuu aikaisempaa enemmän juoksun ilo ja juoksun henkinen puoli, fiiliksestä ja maisemista nauttiminen.

Minna: Ninalla on kyky nauttia onnistumisista. Hän osaa keskittyä omaan tekemiseen, sen sijaan että vertaisi itseään muihin. Hän on vahva oman tiensä kulkija.

 

Mikä on harjoittelussa vaikeinta/haastavinta? 

Nina: Hakea sopivaa kuormitustasoa treeniin, silloin kun töissä ja muussa elämässä on kiireistä. Flunssan jälkeen odottaa tarpeeksi kauan että on kunnolla parantunut.

Minna: Ninan yksi suurimmista vahvuuksista on kyky kuvailla tuntemuksia ja kyky hahmottaa arjen kokonaiskuormitus.

 

Helpointa?

Nina: Treenaaminen keväällä ja kesällä, kun on pitkään valoisaa.

Minna: Monille talviaika on haastavaa, varsinkin tänä talvena lunta on ollut riittämiin. Toisaalta se mahdollistaa monipuolisen liikunnan esimerkiksi hiihdon harrastamisen. Ninalla pysyy säännöllinen treenaaminen arjessa läpi vuoden. Silloin myös hyvillä ja valoisilla kesäkeleillä on mukava treenata kun peruskunto on hyvällä tasolla ja voi huoletta nostaa myös treenin määrää aikataulujen niin salliessa.

 

Lempiharjoitus?

Nina: Lempiharjoituksia minulla on useita: Pitkä vauhdikas aamulenkki mieheni kanssa Helsingin rantoja pitkin tai ulkomailla, kun kaupunki vasta heräilee. 100 m ja 200 m vedot radalla. Liikkuvuus- ja koordinaatiotreenit.

Minna: Monet pitävät koordinaatiotreenejä hieman ”välttämättöminä pahoina”, Nina ei. Minusta on hauskaa suunnitella erilaisia ja haastavia koordinaatiotreenejä sekä nopeusharjoituksia. Nuorempana lyhyillä matkoilla kisailu näkyy Ninan juoksussa. Askel on vahva ja nopeusominaisuudet hyvät.

 

Mitä haluaisit sanoa muille valmennusta harkitseville?

Nina: Kannattaa kokeilla!

Minna: Niin minustakin! Kannattaa ennen kaikkea satsata siihen, että löytää itselleen sopivan valmentajan. Kaikkein tärkeintä on luottamus valmennussuhteessa. En oikeastaan tituleeraisi itseäni juoksuvalmentajana, vaan ihmisen valmentajana tai työkykyvalmentajana. Siitähän tässä on loppujen lopuksi kyse: saadaan valmennuksella aikaan tuloksia, joihin on itse määritellyt omannäköiset tavoitteet. Ollaan arjessa jaksavampia, kun liikunta, ravinto ja kokonaiskuormitus on tasapainoisempaa. Elämä olisi sellaista, että hyviä päiviä olisi enemmän kuin huonoja.

 

IMG_6491

Valmennettavani Nina

 

 

Katsaus syksyn harjoitteluun

Posted by on Jan 21, 2019 in Harjoittelu | Comments Off

Uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin ja on hyvä hetki tarkastella mitä on tullut syksyn aikana tehtyä treenirintamalla. Pidin lähes koko syyskuun ajan ns. ylimenokautta eli harjoittelin ilman ohjelmaa, pidin enemmän lepopäiviä ja etenin fiilispohjalta. Syyskuuhun mahtui paljon uintia, Espoon rantamaratonin puolimatkan jänistely 1:40 ryhmässä sekä vaellus Kevolle, josta voi lukea lisää täältä.

Virallisesti aloitin peruskestävyyskauden lokakuun alussa. Samaan aikaan alkoi myös vetohommat Espoon Tapioiden juoksuklubissa, jossa olen ohjaajana yhdeksättä vuotta. Saatiin taas kiva porukka kasaan. Jokaviikkoisesta keskiviikon treenistä harjoitusohjelmaani muodostuu viikon toinen kovempi harjoitus, toisen ollessa viikonloppuisin.

Lokakuulle tuli myös buukattua pari tapahtumaa, joista toinen oli heti ensimmäisellä viikolla. Silloin juostiin Aikuisurheilijoiden polkujuoksun SM kisat Solvallassa. Pääsin 10 km kisassa etenemään helpolla omalla juoksulla tehojen ollessa VK2 alueen –  anaerobisen kynnyksen tuntumassa, joka oli myös tavoitteeni. SM polkujuoksu oli ensimmäinen laatuaan ja toivottavasti myös jatkuu. Toivottavasti myös ajankohta olisi sellainen, että samaan aikaan ei olisi muita isoja kisoja, jotta saataisiin kaikki huiput paikalle. Nyt samaan aikaan kisattiin Kolilla Vaarojen maratonilla.

Toinen lokakuun tapahtuma oli Vantaan maratonin varttimatka eli 10,5km Icepower tiimin väreissä. Tännekin suunnattiin tavoitteena hyvä treeni. Matka taittui 3.48min/km keskivauhdilla. Tämän jälkeen oli syysohjelmassa vielä yksi erittäin mukava tapahtuma, meille jo perinteeksi muodostunut parisuhdekisa X-kaato. Tapahtumassa edetään suunnistaen menopeleinä kanootti, pyörä ja omat jalat. Meillähän ei ole tapana harjoitella tähän, joten edellisestä melontakerrasta oli vuosi aikaa ja meno oli sen mukaista. Mutta meillä oli hurjan kiva neljän tunnin reissu!

IMG_20181010_181002

Juoksuklubin syystreeneissä

 

Perustekeminen ja laktaattitestaus

Lokakuun viimeisenä päivänä oli vuorossa joka syksyiset laktaattitestit, jossa juoksin 6x1200m radalla ja joka välissä napataan sormen päästä laktaatti. Vuoden takaisessa (2017) testissä ilmeni sellainen ongelma, että en ollut nähtävästi palautunut kunnolla kisakaudesta, jolloin laktaatin poisto oli huonoa ja aerobinen kynnys jäi aiempaa huonommaksi maksimivauhtien ollessa taas parasta koskaan.

Tästä viisastuneena pidin syksyllä (2018) pidemmän ylimenokauden. Harjoittelussa tein päätöksen rytmittää tekemistä enemmän ja hiljensin kovien treenien tehoja reilusti. Hyvin helposti jää päälle samat kovien treenien tavoiteajat, jotka ovat olleet kesällä kisakaudella ja unohtuu että nyt lepokauden jälkeen ei olla, eikä tarvitse olla huippuiskussa vaan pääpainotus on peruskestävyydessä. Nyt tehdyssä testissä tämä oli tuottanut tulosta ja aerokynnys oli paremmalla tolalla sekä poisto parempaa. Ilahduttavaa oli myös, että maksimivauhti oli edelleen oikein hyvällä tasolla.

 

received_323635281551059

Laktaattitestaus

 

Harjoittelun rytmittäminen

Rytmityksessä käytän mallia 2+1 tai 3+1 tilanteen ja ajankäytön mukaan.  Tämä tarkoittaa, että kahta tai kolmea kovempaa viikkoa seuraa yksi kevyt jakso.  Olen suunnitelmassani joustava: himmaan tarvittaessa tai venytän kovaa jaksoa kolmeen viikkoon, jos meno on hyvä. Myös ajankäyttö sanelee mihin väliin sopii kovempi jakso ja milloin otetaan keveämpää. Jälkikäteen tarkasteltuna syksy meni aika kivasti. Säilyin terveenä, fiilis oli hyvä, tunteja kertyi sen mitä oli ajatellut viikkotasolla kertyvän, peruskunto tuntuu kohonneen sekä palautuminen tuntuu tehostuneen. Erityisesti keveällä jaksolla parin päivän kehonhuolto yhdistettynä hyötyliikuntaan tuntuu toimivan parhaiten verrattuna kokonaisen viikon mittaiseen liian kevyeeseen harjoitteluun. 

 

Tässä kaksi esimerkki viikkoa marraskuulta 2018.

Raskas viikko

Ma

LEPO

Ti

Aamu: PK uinti noin 40min

Ilta: PK2 juoksu sis. 9x100m reipasta. Yht. noin 50 min + coretreeni

Ke

Aamu: PK maastopyöräily 60min + coretreeni

Ilta: juoksuklubin treenit. Tekniikka + 6x4min/1min keskuspuistossa, tehoalue VK1-2. Mäkiloikkaa ja spurtteja. Yht. 90min

To

Aamu: PK1 crosstrainerilla 60min + hotjooga 75min

Pe

Aamu: PK uinti noin 40min

Ilta: PK2 juoksu noin 70min + coretreeni

La

Aamu: VK Juoksu. Verkat + 13km kiihtyvä VK1-2 + verkat yht. 75min + lihaskuntopiiri

Ilta: PK1 hölkkä poluilla koirien kanssa 30min

Su

PK1 sauvakävelyhölkkä poluilla 135min

Viikko yhteensä noin 11h tuntia (juoksu, pyörä, crosstrainer ja uinti) Harjoitustunteihin en laske lihakuntoa ja huoltoa.

Tälle viikolle kertyi lisäksi ulkoilua koirien kanssa to-su välillä noin 2-2,5h per päivä.

 

Kevyt viikko

Ma

Fysioterapia 60min

Ti

Hieroja 60min

Ke

Ilta: Juoksuklubin treeni: verkat ja tekniikka + 8x350m ylämäkivedot + 150m alamäkirullaus + mäkijumppa. yht. 105min + core

To

Aamu: PK1 crosstrainerilla 60min + hotjooga 75min

Pe

PK2 juoksu 60min

La

VK juoksu: verkat + 10km VK1 – VK2@4:04 + verkat yht. 66min + core

Su

Kehonhuoltoa ja kevyttä lihaskuntotreeniä noin 120min (olin koulutuksessa, jossa aiheena Fascial training)

Yhteensä noin 5h (juoksu ja crosstrainer). Pitkän PK lenkin 90min siirsin maanantaiaamuun sunnuntaipäivän ollessa pitkä koulutuspäivä joten silloin harjoitustunnit nousisivat 6,5 tuntiin kevyellä viikolla. Tämän lisäksi päiviin sisältyi koirien ulkoilutusta ma-to välillä 2-2,5h per päivä.

 

Monipuolisuus ja maltti

Tykkään harjoitella monipuolisesti, vaikka päälajini on juoksu. Toinen syy monipuolisuuteen on vammojen ennaltaehkäisy. Olen paljon jalkojen päällä työssäni ja vapaa-ajalla, joten haluan myös ehkäistä ylikuormittumista tekemällä monipuolista treeniä. Näillä samoilla jaloilla tulisi pärjäillä aika monta kymmentä vuotta ja jalkoja ei valitettavasti varaosina saa. Askelia kertyy aina vähintään 10-15 000 per päivä, maksimin ollessa 40 000.

Syksyllä tein myös sunnuntai pitkikset lähes aika sauvakävely-hölkkänä poluilla. Juoksin ensimmäisen pitkän lenkin tiellä vasta tuota kevyttä viikkoa seuranneena maanantaina. Juoksin myös kaikki VK treenit syksyllä latupohjilla ja hiekkateillä.

Tehoja on ollut mukana maltilla. Sen sijaan että, olisin puskenut keskiviikon treeneissä valtavan happokuorman, olen jättänyt suurimman osan vedoista VK2 / anaerobisen kynnyksen tasolle. Vain pari viimeistä vetoa tai osan viimeisen vedon lopusta olen päästänyt MK puolelle. Aikaisempina vuosina kuntopiikki on usein myös puskenut vuoden vaihteen jälkeen ja homma on laskenut talven mittaan ja olo ei ole ollut kevään kisakauteen lähdettäessä mielestäni riittävän tuore.

Lihaskuntotreeniä on säännöllisesti mukana ohjelmassa. Syksyllä jumpat tulee tehtyä mäkiloikkien, koordien ja coretreenin muodossa sekä kuntopiirinä kotona. Talvella olen siirtynyt enemmän kuntosaliympäristöön. Olen sellaista sorttia, että lihasmassa tarttuu sekä erottuu, se ei juoksun näkökulmasta ole optimaalisin tilanne. En ole juuri viime vuosina perusvoimaa tehnyt, vaan teen lihaskestävyyttä sekä haen tietyillä liikkeillä räjähtävyyttä ja parannan hermotusta.

Kehonhuollon määrä kasvaa, kun harjoittelumäärät kasvavat ja ikävuodet lisääntyvät. Niin se vaan menee. Huollon laiminlyönnin huomaa kropassa ja seuraukset voivat olla pitkäkestoisia. Suosikkini on Hot Yin Jooga sekä putkirullaus ja uutena olen innostunut Fascial trainingista.

IMG_20181112_142559

Jumppaa jumppaa!!

 

Miten tästä eteenpäin?

Joulukuussa siirryttiin juoksuklubissa treenaamaan sisätiloihin Esport Arenalle. Muutamat vetosarjat ovat jo olleet ohjelmassa ja rennolla pöhinällä on menty eteenpäin. Haluan edelleen edetä maltilla ja venyttää peruskestävyyskautta pidemmälle ja alkaa terävöittämään kuntoa vasta huhtikuulle. Onneksi tähän on oivallinen ratkaisu: hiihto. Mikäs sen mukavampaa kuin talvisessa säässä hiihtely. Joulukuun lopun ja tammikuun ajan olenkin harjoitellut kevyttä määrää hiihtäen ja tehden pääharjoitukset juosten. Hiihdon myötä myös harjoitusmäärät ovat hieman kasvaneet syksystä.

Vaikuttaa myös vahvasti siltä, että tulen osallistumaan ensimmäiseen hiihtotapahtumaani helmikuun ensimmäinen päivä. Vierumäellä hiihdetään 24h hiihto, jossa olen mukana naisten joukkueessa Samba Trail running clubin väreissä. Saa nähdä montako tuntia hiihtelyä kohdalleni osuu.

Hallikausi jää nyt kokonaan pois ohjelmasta, siihen ei ole nyt mielenkiintoa virittäytyä. Kisakauden starttaan todennäköisesti yleisen sarjan SM puolimaratonilla huhtikuussa. Sitä ennen toivon loistavia hiihtokelejä ja maltillisia juoksutreenejä.

Iloa tammikuuhun ja malttia harjoitteluun myös sinulle!

 

 

 

 

“Suru on kunniavieras”

Posted by on Nov 3, 2018 in Kilpailut | Comments Off

Kevon reissusta kertovassa kirjoituksessa lupasin kirjoittaa menneestä kaudesta ja empivistä ajatuksista jatkon suhteen. Vaadittiin siis yli sata kilometriä tunturimaisemaa rinkka selässä, ennen kuin ajatus oli valmis jatkon suhteen. Kun kirjoitan viimekaudesta, joka alkoi lokakuussa 2017 ja päättyi tämän vuoden syyskuussa, voisin yhtä hyvin kirjoittaa kuolemasta, menetyksestä ja surusta. Nyt jos mietit, että edellisiin sanoihin liittyy pelkkää pahaa, huonoa ja synkkää olet väärässä. Liittyy niihin toki sitäkin, mutta enimmäkseen niihin liittyy läsnäoloa, kiitollisuutta ja olennaisten asioiden tajuamista. Tätä kirjoitusta on rakennettu pala kerrallaan. Poistettu osioita ja lisätty osioita. Veivattu edestakaisin. Johtuen ehkä siitä, että kirjoitan hyvin henkilökohtaisesta asiasta. Mutta valmistuihan tämä, Pyhäinpäivän kunniaksi.

Päättyneenä kautena opin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Opin itsestäni urheilijana ja valmentajana, mutta ennen kaikkea ihmisenä. Opin tiedostamaan jaksamisen rajat. Opin jotakin siitä, milloin keskinkertainen on riittävä ja milloin puskea yli, kun ei enää jaksaisi.

Kauden alku oli aika lailla samanlainen vuosi sitten kuin aiemminkin. Peruskestävyystreeniä joka sisälsi juoksua, pyöräilyä ja sauvakävelylenkkejä. Tuntimäärät 10-12h viikossa. Perustekemistä. Arjessa työtä, treeniä ja normi perhe-elämää.

IMG_20180630_214450

Jotain oli kuitenkin toisin. Isäni sairasti syöpää. Oli sairastanut tuohon mennessä kolmatta vuotta. Vointi parani ja huononi, sahasi eestaas. Hän oli innokas penkkiurheilija. Kannusti aina ja katsoi kaikki kisani jotka televisioitiin sekä surffasi netistä tulokset. Jos ei tuloksia löytynyt, niin soitti ja kirosi että mistä ne tulokset näkyy. Kehui, että juokset hyvin noin vanhaksi akaksi. Kun olin lapsi hän opetti minut liikkumaan metsässä, ampumaan pienoiskiväärillä ja perkaamaan hauen. Hän sytytti kipinän yrittäjyyteen. Opetti, että jos jotakin markalla ostat, niin kahdella sen myyt. Semmoinen hän oli, sellainen luotettava huumorilla höystetty järkkymätön vuori.

Tammikuun 2018 alussa kun olin käymässä, hän oli silloin kotona. Oli ollut välillä vuodeosastolla ja välillä kotona. Vointi oli mennyt huonommaksi viime päivien aikana. Sen näki liikkeistä ja kuuli hengityksestä. Hän kysyi, että lähdenkö viemään hänet vuodeosastolle. Halusi mennä. Vastasin, että lähdenhän minä. Hän vielä työhuoneessaan hoiti paperitöitä ennen lähtöä. Vajaan puolen tunnin ajomatkan aikana ei paljon puheltu. Molemmat tiesivät, että hän katselee näitä maisemia viimeistä kertaa. Siitä alkoi kuukauden mittainen saattohoito. Äiti oli isän luona koko ajan. Kävi välillä syömässä ja nukkumassa mutta muuten oli vierellä koko ajan.

Minä en tiennyt yhtään, miten suhtautua kuolemaan. Olin ollut elämäni aikana kerran hautajaisissa ja olin silloin 3 vuotta vanha. Inhosin sairaaloita ja vuodeosastoja. Kysyin äidiltä, että mitä minä teen, jos alkaa kamalasti itkettämään kun tulen isää katsomaan? Että jos ei pystykään olemaan?

Jostakin ne voimat vain tulevat. Parissa päivässä opin rutiinit. Totuin vuodeosaston hajuun. Tiesin mistä löytää lehtiä, milloin tulee ruoka ja opin tuntemaan hoitajia nimeltä. En itkenyt isän luona, mutta hiihtoladulla itkin joka kerta niin että happi uhkasi lakata kulkemasta ja kyyneleet jäätyivät poskille. Opin että ei tarvitse yrittää esittää isän vierellä mitään, riitti että oli läsnä ja luki vaikka lehdestä ääneen urheilutuloksia.

Helmikuun alussa hän kuoli. Olen kiitollinen siitä, että sain olla mukana lähes viimeiseen hengenvetoon saakka. Mitään ei jäänyt sanomatta.

Urheilu oli ja on minulle edelleen tapa tehdä surutyötä. En hetkeäkään ajatellut jättää kisakautta väliin, mutta päätin kilpailla vähemmän, sillä harjoittelu oli ollut melko vaillinaista ja fiilispohjaista alkuvuoden. Stressin ja puutteellisen lihashuollon seurauksena sain kiusallisen plantaarifaskiitin keväällä. Ennen SM maastoja kunnollisia tehoharjoituksia juosten oli alla vain pari. Halusin kuitenkin kilpailla. Tuloksena oli 13. sija ja sen myötä joukkue SM hopea, joka oli ensimmäinen yleisen sarjan SM mitalini. Toukokuun lopulla sairastuin flunssaan. Olin kuumeessa, kun ulkona oli helle. Kesäkuussa juoksin varovaiset pari ratastarttia fiilispohjalta. Heinäkuu helli ja raastoi melkoisilla hellelukemilla. Viimeistelytreeneissä oli lämmintä pitkälti + 30 astetta ja oma vesiämpäri kentän laidalla sienen kera odottamassa.

Jyväskylässä Kalevankisojen 10 000m olin 4., joka oli paras sijoitus koskaan. 5000m loppui puhti aivan täysin ja olin sijalla 9. Aikuisurheilijoiden SM kisoista saaliina oli kultaa 800m:n ja 1500m:n matkoilla, joista kasilla syntyi kauden ainut ennätys. Syksyllä vielä juoksin aikuisurheilijoiden kisoista polkujuoksun SM kisoista kultaa.

FB_IMG_1534593108948

N35 sarjan SM kultaa 800m

Elokuun lopussa oli takaisin maksun aika. Olin kisakauden päättyessä aivan puhki ja halusin vain nukkua. Ja niin nukuinkin: 9-10h yössä ja aamulla odotin, että koska pääsee illalla nukkumaan. Ajattelin että, en jaksa enää urheilla tällä panostuksella, jos hinta on tämä kunnes tajusin että kysymys ei ole pelkästään kisakauden aiheuttamasta fyysisestä väsymisestä vaan kaiken vuoden aikana tapahtuneen tuomasta uupumuksesta.

Opin että surusta saa voimia. Sain siitä voimia kisakauteen, mutta voimia ei voi riittää loputtomiin vaan jossakin vaiheessa tulee senkin aika, että on vain levättävä. Laitettava akku laturiin.

Aiemmin olen vastannut kaikille kysyttäessä päättyneestä kisakaudesta että ”ihan ok meni” Nyt kun olen tätä asiaa miettinyt, niin voisin vastata, että kausi meni paljon paremmin kuin lähtökohdat olisivat suoneet.

Kuukauden päivät olen nyt peruskuntokautta nautiskellut. En vain pysty itselleni perustelemaan miksi en ainakin vielä ensi kaudella kilpailisi SM tasolla yleisessä sarjassa. En vain koe, että homma olisi viety sillä tiellä loppuun saakka. Liekki palaa roihuten ja vaikka yksi kannustaja on poissa, niin hän on kuitenkin läsnä. Pystyn kuulemaan tiukoissa paikoissa kannustushuudot ja aistimaan pirtin jännittyneen tunnelman TV:n ääressä. Hieman niin kuin silloin kun Suomi voitti jääkiekossa maailmanmestaruuden vuonna 95. Se matsi katsottiin yhdessä.

Sytytä tänään Pyhäinpäivänä kynttilä ja nosta malja sinulle tärkeän henkilön muistolle.

 

Kuusi päivää ja kuusi yötä Kevolla

Posted by on Oct 10, 2018 in muut | Comments Off

Siirryin ylimenokaudelle viikolla 36. Tavoitteena oli vielä juosta tuon viikon lopussa SM viesteissä 4x800m ja 4x400m joukkueissa, mutta lukuisten sairastumisien seurauksena emme saaneet joukkuetta kasaan. Olin rehellisesti hyvin tyytyväinen, kun kisakausi päättyi. Takki oli tyhjä. Kisakaudesta oli jäänyt ristiriitaiset tunnelmat, mutta kirjoitan siitä erikseen myöhemmin. Sen verran voin paljastaa, että vaati yli sata kilometriä tunturimaisemaa rinkka selässä, että ajatus kirkastui ja motivaatio jatkaa kilpailuissa SM-tasolla palasi.

Vaellusreissu Kevolle oli jo lyöty lukkoon viime syksynä ja se oli ylimenokauden ehdoton kohokohta. Suunnittelemamme reitti lähti liikkeelle Sulaojalta sateisena lauantaiaamuna. Puhelin viikoksi kiinni, sometauko ja menoksi. Rinkan painaessa lähemmäs 20 kiloa, askel ei ollut niin rivakkaa kuin yleensä. Alkumatka oli melko helppoa maastoa ja polku kulki kahden järven halki kohti Ruktajärveä, jossa pidimme lounastauon. Ruktajärveltä suuntasimme Guivin reitille kohti Njavgoaivin tupaa, jossa majailimme ensimmäisen yön. Tuvasta jäi mieleen, että se oli vino: kun sisälle astui, lähdit vierimään rinkka selässä alamäkeen. Jos olisi laittanut pallon lattialle se olisi heti vierähtänyt toiseen päätyyn. Ensimmäisen päivän matkaksi kertyi noin 18 kilometriä ja rinkan paino tuntui kropassa.

Tänä ensimmäisenä vaelluspäivänä ja jossain määrin vielä toisenakin, tunsin valtavaa levottomuutta ennen kuin tunturimaisemat ja hiljaisuus rauhoittivat mielen. Kaikki turha riisuuntui hiljalleen mielestä pois. Parasta vaeltamisessa on juurikin se, että ihminen palaa perusasioiden äärelle. Ruoka, lepo, lämpimänä pysyminen ja liike. Päivärutiinit ovat yksinkertaisia. Jälleen kerran voin todeta, että elämme normaaliarjessa liian monimutkaisessa ja liikaa ärsykkeitä sisältävässä maailmassa.

Toisen päivän matka oli rinkkojen kanssa lyhyt, vain 7,5 kilometriä. En ollut koskaan nukkunut kammissa ja nyt siihen tarjoutui mahdollisuus. Olimme ajoissa perillä ja hyvissä voimin, joten päätimme valloittaa noin kolmen kilometrin päässä olevan tunturin. Kartassa tunturilla ei ollut nimeä. Voi kuinka kepeältä tuntui askel ilman rinkkaa, kun sauvoimme tunturin laelle!

Akukammiin saimme seuraa seuraavaksi yöksi myös parista muusta vaeltajasta. Kaiken kaikkiaan muita vaeltajia oli aika paljon liikkeellä, vaikka ehkä paras ruska-aika oli jo mennyt, kun elettiin syyskuun viimeistä viikkoa.

received_1772786806167162

Kanjonia kohti

Akukammista jatkoimme kolmantena päivänä kohti Guivia. Rinkan kanssa päivämatka oli jälleen maltillinen 10 kilometriä. Tämän lisäksi kävimme huiputtamassa Guivitunturin, josta kertyi ilman rinkkoja kahdeksan lisäkilometriä. Tunturin alla ja päällä tuuli. Paljon. Mutta maisemat olivat huikeat. Päädyimme nukkumaan telttaan, kun Guivin tuvassa oli ilmoitus sisäilmaongelmasta. Emme varsinaisesti mitään huomanneet, mutta päätimme kuitenkin mennä ulos telttaan, jotta samaa reittiä kulkenut miesjoukkio pääsi sisälle vietettyään edellisen yön ulkona osa hieman liian hepposissa kamppeissa. Koko teltta tärisi ja väpätti tuulessa. Illalla ilma alkoi painua pakkasen puolelle. Pohdin illalla nukkumaan mennessä, että onkohan aamulla lumi maassa. Olihan se ja -7 astetta pakkasta. En varsinaisesti yöllä palellut ihan aamuyön tunteja lukuun ottamatta, jolloin tunsin yläkropassa pientä viileyttä. Kiitos hyvien varusteiden ja sen että olin kokonaan pussin sisällä siten että jätin vain pienen ilma-aukon. Ulkoapäin katsottaessa ei voinut olla varma kummin päin tuo tuolla makaa.

received_1032970200210368

Guivin huipulla

Kaikkein vaikeinta oli jättää aamulla lämmin makuupussi ja lähteä ulos kylmään maailmaan. Nopeasti sitä lämpeni, kun ryhtyi aamutoimiin ja aamupuurot söimme sisällä tuvassa. Aamu oli kaunis ja aurinkoinen sekä yllätys: tuulinen. Päivän etappi oli alas tunturilta takaisin Kevon reitille ja Fiellun putoukselle. Reitti oli aluksi samaa helppoa tunturimaisemaa 10 kilometriä, jonka jälkeen alkoi nousua ja laskua kohti kanjonia kolmen kilometrin verran. Esimakua tulevista päivistä vaativine nousuineen ja laskuineen.

received_1115874171908445

Fiellun putous

Putous oli upea. Fiellulla oli runsaasti hyviä telttapaikkoja ja oli hieman jopa valinnan vaikeutta. Laitoimme teltan pystyyn ja valmistimme lounaan. Päivän toisena retkenä oli ilman rinkkoja köpöttely kanjonin suulle kuusi kilometriä suuntaansa. Varsinainen vaellusreittimme jatkuisi toiseen suuntaan kohti Kenesjärveä, mutta Kanjonin suu on yksi reitin parhaimmista nähtävyyksistä. Sen verran aikaa oli vierähtänyt, että laskeskelimme saapuvamme takaisin telttapaikalle pimeässä. Päiväreput selkään, lamput matkaan ja menoksi. Tässä kohtaa reitillä oli myös ensimmäinen varsinainen kahlaamo heti Fiellulla. Ylityksestä selvisi käärimällä housun lahkeet. Ja kyllä, vesi oli kylmää. Mutta tuo oli vasta esimakua tulevista päivistä. Fiellulla kuulimme muilta retkeilijöiltä, että joku oli kuullut, että Kenesjärveä kohden kuljettaessa muilla kahlaamoilla oli ollut vyötäröön asti vettä.

Reissu kanjonin suulle oli mieleenpainuva ja maisemat hengästyttäviä, vaikka aurinko olikin mennyt pilveen ja sateli hieman vettä. Ehdimme kanjonin suulle valoisaan aikaan. Lamppu päässä seikkailu takaisin Fiellulle kahlaamoineen oli myös pirtsakka illan päätös ennen nukkumaan menoa. Päivän kilometrit olivat reissun pisimmät yhteensä 25 kilometriä.

received_261599227827212

Kanjonin suulla

Seuraava aamu valkeni taas aurinkoisena. Emme pitäneet kiirettä lähdön kanssa vaan lähdimme liikkeelle vasta kello 11 maissa. Päiväetappi pitäisi sisällään 14 kilometriä ja kaksi kahlaamoa.

Nyt reitti muuttui vaativammaksi sen kulkiessa ylös alas kanjonin laitaa. Söimme hyvän lounaan ennen päivän kahlaamokoitoksia. Ensimmäinen oli minulle reitin pahin. Matka ei ollut pitkä, ehkä 20 metriä, mutta virtausta oli riittämiin. Enää ei riittänyt, että riisui kengät, vaan vesi nousi sen verran korkealle, että myös housut oli sullottava rinkkaan. Ylitys tapahtuu siis crocsit jalassa ja rinkka selässä pitäen kiinni vaijerissa roikkuvasta kiskoilla kulkevasta narusta. Kun on virtausta, painoa selässä ja tapahtuu horjahdus liikerata ei korjaannu samalla tavalla kuin ilman raskasta painoa. Ainoa keino on pitää kiinni narusta ja keikkua narun nokassa, sillä jos päästät irti, kaadut ja kastut varmasti. Mukava lisäelementti on kylmä vesi, joka vie jalkaterät aika tunnottomaksi. Hitaasti ja horjuen selvisin vastarannalle. Jalkojen kuivaus ja kolmen kilometrin köpöttely seuraavalle kahlaamolle. Toinen kerta oli helpompi, enemmän vettä ja pidempi matka mutta vähemmän virtausta.

received_234440160754853

Yksi kahlaamoista

Samaan suuntaan ei ollut ruuhkaa. Kaikki muut kahta tsekkiläistä naista lukuun ottamatta olivat jatkaneet Guivi-Kevon ympyräreitillä. Näillä naisilla oli kiinnostava tarina. Olimme tavanneet heidät jo Fiellulla, mutta nukkuessamme Kamajoen jälkeen sijaitsevassa kodassa ryhdyimme juttelemaan enemmän. He olivat saapuneet Suomeen kesäkuussa. He olivat kävelleet Kevolle Joensuusta. Aivan. Luit oikein. Kävelleet. Tähän mennessä noin 1500 kilometriä. Jostakin se ajatus oli vain lähtenyt. Naiset olivat kävelleet Kansallispuistoja ja Suomen hyvää polkureitistöä hyödyntäen. Heillä oli matkaa jäljellä Kevon lisäksi Kaldoaivin erämaan halki Nuorgamiin, jossa oli reitin päätepiste. Äärimmäisen kiehtovaa. Kyselimme reitityksestä, rinkanpainosta ja ruokahuollosta. Karttana toimi kännykkään ladattu sovellus, johon oli pystynyt tekemään reitityksen valmiiksi. Ruokaa he varasivat noin viikoksi kerrallaan.

Juttelimme illan Suomalaisesta ruoasta ja eri kansallispuistoista. Aamulla matkamme jatkui samaan suuntaan meillä ollessa reissun viimeinen pidempi etappi 16,5 kilometriä. Matka taittui vaihtelevaa maastoa pitkin kohti kanjonin pohjaa ja viimeistä kahlaamoa. Matkalla vietimme auringonpaisteessa lounastaukoa ihaillen taakse jäävää kanjonia. Alkoi iskeä jo pieni haikeus. Kuuden päivän ja kuuden yön vaellus oli loppupuolella. Viimeinen kahlaamo oli pisin ja syvin, mutta minulle helpoin koska virtausta ei ollut paljoa.

Viimeisen yön vietimme teltassa ja yöllä oli jälleen pakkasta. Sami oli kovasti toivonut pääsevänsä painimaan karhun kanssa reissumme aikana, mutta sai tyytyä yöllä hätyyttelemään sisä- ja ulkoteltan välissä juoksevaa tunturisopulia joka oli käynyt nakertamassa reiän roskapussiin. Samaan aikaan minä vain nukuin.

dav

Viimeisenä aamuna herätessä oli järvi jäässä ja lunta sateli

Aamupäivällä kävelimme viimeiset 2,5 kilometriä Kenesjärvelle Inarin tien varteen. Sieltä hyppäsimme Inariin menevään Bussiin, siihen ainoaan kerran päivässä kulkevaan. Bussissa törmäsimme vielä kerran tsekkiläisiin naisiin, jotka olivat aamutuimaan liftanneet Utsjoelle hakemaan ruokatäydennystä. Tunsin pienen kateuden pistoksen heidän jäädessään bussista suuntana Kaldoaivin erämaa ja Nuorgam. Meidän suuntana oli Inari, hotelli, sauna ja ruoka oikealta lautaselta. Oli aika avata puhelin, mutta en laittanut siihen vielä ääntä.

5 vuotta yrittäjän elämää

Posted by on Jul 11, 2018 in Harjoittelu, Kilpailut, muut | Comments Off

Tänä kesänä tulee täyteen 5 vuotta täysipäiväisenä yrittäjänä. Lystikkäästi todettakoon: olen yhä hengissä.

Vakavasti, nöyryyden sekaisella ylpeydellä: kiitos asiakkaat ja tukijoukot!

Sen enempää kirjoittamatta, alla videon pätkä ajatuksistani. Nyt jään kesälomalle ja seuraavan kerran sorvin ääressä elokuun alussa. Helteistä heinäkuuta!

 

Elämäntaidon valmennusta

Posted by on Apr 27, 2018 in muut | Comments Off

Niin siis mitä? No, siis elämäntaidon valmennusta.  Etkö sä osaa elää vai?

Edellä mainittuihin kysymyksiin olen päässyt vastaamaan muutaman kerran syksyn ja talven aikana.

Nyt kun talvi on kääntynyt kevääseen ja blogi on ollut hiljainen, on aika paljastaa mistä oikeastaan on kyse.

Olen toiminut kokopäiväisesti valmentajana oman firmani kautta kohta viisi vuotta. Lähdin liikkeelle sillä minkä osaan parhaiten eli juoksemisen ja sen valmentamisen. Koko ajan takaraivossa oli ajatus, että tämä ei riitä minulle, eikä se riitä asiakkaille. Aiemassa elämässäni ehdin toimia kahdeksan vuoden ajan HR tehtävissä monipuolisissa rooleissa.  Kokoajan oli halu oppia uutta ja halu päästä käyttämään laajasti jo oppimaansa sekä ennen kaikkea päästä työskentelemään omien arvojensa mukaisessa työssä.

Valmennustyössä koen olevani juurikin arvojeni mukaisessa tehtävässä: auttamassa, edistämässä ihmisten terveyttä sekä fyysisesti että psyykkisesti. Haluan auttaa ennalta ehkäisemään elintapasairauksia, työuupumusta ja ennenaikaista työelämästä poisjäämistä.

dav

 

Valmennustyö on paljon muuta kuin ihmisten liikuttamista ja harjoitusohjelmien laadintaa. Se on kokonaisvaltaista mielen- ja fysiikan valmennustyötä ja siihen elämäntaidon valmennuskoulutus tarjosi erinomaiset työkalut. Koulutus kulkee myös nimellä Life Coaching. Valitsin koulutusorganisaatioksi Namasten, joka on alan uranuurtaja Suomessa. Koulutus oli 7 kk mittainen sisältäen 20 lähiopetuspäivää ja 52 tuntia harjoitusvalmennuksia. Mikään koulutus ei tee ketään valmiiksi, mutta koulutus antoi eväät lähteä työstämään oppimaansa ja antoi kipinän oppia lisää. Mainittakoon vielä, että kysymyksessä ei ole oikotie psykologiksi tai terapeutiksi, he ovat oma arvokas ammattikuntansa jotka käyvät oman koulutuksensa. Tämä koulutus oli minulle ennen kaikkea lisäkoulutusta valmentamiseen.

Koulutus pohjautui tutkittuun tietoon ja positiivisen psykologian hyödyntämiseen. Koulutuksessa käsiteltiin konkreettisesti mm. seuraavia aihealueita: valmennuksen perusteet, tavoitteiden asettaminen, ajankäyttö, arvot, uskomukset ja vahvuudet, työelämävalmennus ja itsensä johtaminen.

En aluksi pitänyt nimestä elämäntaidon valmennus, enkä myöskään nimestä life coach. Molemmat kuulostivat ohuelta yläpilveltä ja lievältä hörhöilyltä, vaikka siitä ei ole kyse. Halusin myös käyttää muuta nimeä mutta en keksinyt parempaa, joten silloin minun on syytä tyytyä tähän. Kuitenkin lopulta kyseessä on: elämäntaidon valmennus.

Elämäntaidon valmennus on sitä miten positiivisen psykologian valossa opimme ajan hallintaa, arvojen mukaista elämää ja siitä kuinka opimme vuorovaikuttamaan ympäristön kanssa kuunnellen, kunnioittaen ja kysyen.  Elämäntaidon valmennus on sitä miten jokapäiväisessä arjessa ajoittaisen kiireen keskellä opimme pysähtymään ja hengittämään, ottamaan pienen hiljentymisen hetken ja jatkamaan rennompana sekä selkeällä mielellä eteenpäin.

Valmennus herättää yksinkertaisesti miettimään: kuinka tasapainoisesti elämäni onnenpyörä pyörii työelämässä ja muussa elämässä? Joskus niiden pohtiminen on myös kivuliasta ja toiset eivät edes halua niitä pohtia. Uskon silti vahvasti, että kun löytyy uskallus pysähtyä, löytää varmasti uusia puolia itsestään sekä saa työkaluja rakentaa hyvää elämää ja lisätä onnellisuutta.

Mihin olen itse saanut valmennuksesta apua? Ajanhallintaan, siitä miten rakennetaan tasapanoista elämää uusioperheessä, miten olla hyvä vanhempi ja miten selvitä läheisen kuolemasta sekä surutyöstä. Ei siis kovin pieniä asioita.

Namasten valmennuskoulutus tarjosi juuri hyvän perustan sille, että jatkossa valmennuksissa tulee olemaan entistä voimakkaammin mukana mentaalivalmennus ja siihen käytettävät työkalut.  Kiitos kaikille harjoitusvalmennettavilleni, jotka ovat olleet mukana oppimisprosessissani ja asiakkailleni joiden kanssa olen saanut viedä oppeja käytäntöön sekä kehittää valmennuspalveluita entistä paremmiksi. Ideanne ovat olleet todella tärkeitä! Kiitos. Työstän vielä hetken uusia valmennuspaketteja, ennen niiden avautumista ”suurelle yleisölle” :)

IMG_8529-2

 

Yhteenveto kisakaudesta 2017

Posted by on Oct 29, 2017 in Harjoittelu, Kilpailut | Comments Off

Kun lumi tuli maahan ja melkein suli jo poiskin, sain jäsenneltyä tarinaa viime kisakaudesta. Kausi oli elämäni paras. Paransin ennätystäni kaikilla matkoilla. Tähän voisi laittaa pisteen. Ei minulla ole muuta kirjoitettavaa.
No pari kappaletta raapustin kuitenkin. Kisakausi oli pisin tähänastisista ja kisasin enemmän kuin koskaan aiemmin. Huhtikuussa 2017 juostiin SM puolimaraton elokuun puolen välin jälkeen juoksin viimeisen startin Espoo Challenge kisoissa 1500m matkalla.
Starttasin kesän aikana yhteensä 16 kertaa. Matkan ollessa lyhimmillään 800m ja pisimmillään puolimaraton.

HHM_palkintojen jako (2)

Icepower girl!

Näin se sitten meni:
22.4. SM puolimaraton: 4 sija. Uusi ennätys 1:21:55. Lähtötilanne oli hieman epävarma, olin viikkoa aikaisemmin juossut itseni pieneen tilttiin. Viimeistelytreenissä en päässyt lähellekään itse kisan k eskivauhtia. Todella kevyt viikko auttoi. Hyvä sijoitus, mutta parannettavaa jäi.
29.4. AM maastot Veikkola: 1. sija. Meni treeninä, vähän osanottajia. Helvatan kylmä keli, ei mitään kummempaa mainittavaa juoksusta.
7.5. SM maastot Heinola: 13.sija. Paras sijoitus koskaan SM maastoista. Supertyytyväinen. Sain hyvin irti itsestäni. Maastot ovat aina kivoja tapahtumia.
28.5. Tapio Games kansalliset, Espoo: 1. sija. Ensin 3000m startti ennätys parani 13 sekuntia aikaan 10:01. Puolituntia tämän juoksun perään juoksin 800m ennätykseni 2:21. Parannus noin 3 sekuntia. Taisin olla neljäs ja oman eräni toinen. Mielenkiintoinen combotreeni ja tulos, johon en olisi itsekään uskonut. Hyvää ja rentoa tekemisen meininkiä.
4.6. Tähtikisat Raasepori 5000m: 5.sija. Kesän ehdottomasti huonoin startti. Juoksin ihan kelpo ajan 17:29, joka oli muutaman sekunnin päähän silloisesta ennätyksestäni 17:23. Olin kisan viides, joka oli hyvä sijoitus. Ei kelvannut itselleni: juoksu oli tehotonta ja siinä ei ollut yritystä. Voin myös hölkätä kotona.
10.6. HHM 10km: 1.sija ajalla 38:33. Hyvä treenijuoksu, hyvässä kelissä.
23.6. Keuruun Juhannuskisat 3000m: 2.sija ajalla 10:03. Ei vielä löytynyt rohkeutta lähteä haastamaan, vaikka oli hyvä peesi tarjolla. Loppukiri kamppailussa nappasin toisen sijan.
1.7. Jämsän Kestävyysjuoksukarnevaalit 1500m: 1. sija. Olin vain kerran aiemmin juossut ulkoradalla kyseisen matkan ajalla 5:00 ja jouduin B-erään. Tein ennätyksen, voitin eräni ja samalla naisten sarjan ajalla 4:41. Yllätin itseni. Hieno päivä!
26.6 AM viestit 4x800m Järvenpää: Ankkurina ja hävisin kaksi sijaa viimeisellä sadalla metrillä. Otti jonkin verran päähän, mutta kaikkeni tein.
8.7 SM viestit 4x800m Tampere: Joukkueen kokoonpano vaihtui ties kuinka monta kertaa. Päästiin kuitenkin juoksemaan ja se oli pääasia. Kaukana oltiin viimevuoden sijoista, mutta juoksin epävirallisen kasin ennätykseni ankkuriosuudella 2:18. Hirweellä raivolla.
11.7 AM 5000m Nummela: 2.sija. Kylmää ja sateista. Aika 17:40 ei sielua hivellyt. Jalat vähän kankeana, mutta ihan hyvä pössis silti. Parhaat kannustusjoukot paikalla!
21.7 Kalevan kisat, Seinäjoki 10 000m: 5.sija ja ennätys 36:05. Hävisin loppukirikamppailussa 4 sijan. Silti aivan supertyytyväinen suoritukseen.
23.7. Kalevan kisat, Seinäjoki 5000m: 8.sija. Tätä on juokseminen! Paras taktiikkajuoksu koskaan ja uskalsin lähteä porukan mukana. Löytyi sisua ja perkelettä, viimeisellä 300m kirillä sain napattua viimeisen pistesijan. Ennätys parani aikaan 17:01.
12.8. Pyhätunturin poluilla reilu 10km sutaisu: 1.sija ja naisten reittiennätys. Yksi mies ehti edelle. Tässä oli myös sitä juoksemisen riemua ja rentoutta.
20.8 Espoo Challege 1500m: 1.sija. Ai että miten väsytti starttiviivalla. Jostain se meno löytyi ja loppukirissä voittoon ja uusi ennätys 4:39. En tajunnut oikein itsekään, että mitä just tapahtui.

Kalevan_Kisat_17

Kalevan kisat 2017

Pian tämän jälkeen siirryin ylimenokaudelle. Ylimenokaudella oli kaikkea mukavaa ja jännittävää höntsä tapahtumaa kuten Espoon Rantapuolikkaan jänistelyhommat 1:40 porukan vetäjänä ja reilun 60km seikkailukisa X-kaato, jossa pääsin tutustumaan mm. kajakkimelontaan merellä sekä uimaan rastien perässä keskuspuiston lammikoissa. Päänuppi lepäsi ja oli mukava tarttua taas säännölliseen harjoitteluun lokakuun alussa.

dav

Osa kesän kokoelmasta. Kotona löytyy ahkera mitalliseinän rakentaja :)

Reilu kaksi viikkoa sitten oli vuorossa laktaattitestit ja olihan se PK alue päässyt rapistumaan, mutta nopeutta löytyi. Tämä tarkoittaa vain sitä, että nöyrästi sauvakävelysauvat käteen ja hiekkateille hölkäilemään. Tästä sitten taas pohjia hiomaan kuntoon, jotta ensi kisakaudella jaksaa paahtaa.
Lähtökohdat ovat kunnossa, kuten urheilulääkärikin totesi lääkärintarkastuksessa: olet sinä poikkeuksellinen tapaus kun et ole koko 13 vuoden aikana jona olen juossut säännöllisesti ollut koskaan magneettikuvassa ja et ole koskaan kärsinyt koskaan rasitusmurtumista. Jotain tehty oikein, hyvät geenit ja hyvä onni? No, ehkä noita kaikkia. Olen myös aloittanut kovemman harjoittelun vasta aikuisena: 26-vuotiaana ensimmäinen maraton ja kovempi harjoittelu alkoi vasta reilusti yli 30-vuotiaana. Urheilulääkärin mukaan rasitusmurtumia ehkäisee myös se että murros / teini-ikäisenä ei ole harjoiteltu kovaa ja hormonitoiminta on ollut säännöllistä. Juu, ei ole silloin nuoruusvuosina paljon lenkkipolkuja kulutettu, kyllä silloin on keskitytty kaljan juontiin ja kavereitten kanssa hengailuun.
Mitä seuraavaksi? Ensi kisakaudella matkat vaihtelevat taas 800m – puolimaratoniin, maantiemaraton saa toistaiseksi pysyä poissa ohjelmistosta. Vaikka kausi oli hyvä, se jätti vielä itselle tunteen että vielä on potentiaalia. Siitähän tässä on kyse: ei voitosta tai tappiosta, vaan siitä kuinka lähelle pääsee omaa potentiaaliaan.
Taustajoukot ovat kunnossa kun Tiittasen Emma Forever Fysiossa hoitaa jalat, samoin kuin Suomen Urheiluhierontakeskuksen hierojat. Espoon Tapioissa Timo Uusipereen kanssa suunnitellaan harjoitukset ja Tapioiden juoksuklubista löytyvät parhaat treenikaverit. Palautumisen seurantaan käytän Firstbeat sykevälivaihtelumittausta, jonka palveluntarjoajaksi ryhdyin syksyllä. Kesällä oli ilo saada kutsu Suomen Icepower tiimiin, jossa on mukana monta rautaista mimmiä ja syksyllä koin vielä iloisen yllätyksen kun pääsin Hoka One Onen lähettilääksi. Mikä tärkeintä: kotona kaikki hyvin ja tekemistäni tuetaan.

dav

Kiitos Hoka One One!

Kokemukseni urheilijan elämästä

Posted by on Jul 7, 2017 in Harjoittelu, Kilpailut, muut | Comments Off

Viime viikkoina on uutisoitu ja kirjoitettu erityisesti naisurheilijoiden energiansaannin vähäisyydestä ja liikaharjoittelusta. Minusta on hienoa että naiset ovat omilla kertomuksillaan ja kokemuksillaan tulleet esiin. Se kannustaa ja rohkaisee urheilijoita sekä aktiiviliikkujia pohtimaan omaa harjoitteluaan, energiansaantiaan ja palautumistaan.

Tämän tekstin tarkoituksena on kertoa miten itse toimin ja konkreettisesti esimerkein kertoa mitä on urheilijan ruoka ja lepo omalta osaltani.  Se ei varmasti ole se kaikki voipa autuaaksi tekevä tapa, mutta minä koen voivani hyvin. Voit siis olla vapaasti ja huolettomasti erimieltä. Minä itse koen olevani hyväntuulinen, tyytyväinen elämääni ja siedettävä ihminen kanssaeläjille.

Yksi tärkeimmistä tehtävistä, mitä voin itse urheilijana tehdä sen lisäksi että pyrin aina omaan parhaaseen suoritukseen kilparadoilla, on toimia esimerkkinä nuoremmille urheilijoille. En ole suorituksillani verrattavissa kansainvälisentason nuoriin huippulupauksiin, mutta olen kansallisen tason hyvä yleisjuoksija ja oman ikäluokkani parhaimmistoa. Tilastoissa olen kymmenen parhaan juoksijan joukossa usealla eri kestävyysjuoksumatkalla.

FB_IMG_1469533236383

Numero 13. Noin vuosi sitten otettu kuva.

  1. Terveys

En saanut tähän hätään tuoretta Inbodymittausta, sillä PT kollegani ehti jo lomalle, mutta aika lailla varmasti samoissa mennään. Vajaan vuoden takaisessa kehonkoostumusmittauksessa painoin 55kg (sama kuin nyt), olen 168cm pitkä, olen 38-vuotias ja rasvaprosenttini on hieman alle 10%. Lihasmassaa omistan reilut 27kg. Olen kestävyysjuoksijaksi lihaksikas. Nyt kun joku henkäisee kauhusta luettuaan tuon 10% rasvat, niin kyllä olet oikeassa, se on matala. Mutta kestävyysurheilijat tuppaa olemaan melko rasvattomia verrattuna tavalliseen kadun tallaajaan. Matala rasvaprosentti ei ole koskaan ollut mikään tavoitetila, vaan se on tullut kestävyysharjoittelun seurauksena. Vastaus kysymykseen onko hormonitoimintani normaalia? Vastaus: kyllä.

En ole kertaakaan 12 vuoden mittaisena aktiiviaikana ollut telakalla viikkoa pidempää aikaa. Pieniä vammoja olen saanut tapaturmaisesti: takareiden venähdys kärryn pyörä kikkailussa ja nilkan muljahdukset polkujuoksussa. Molemmissa tapauksissa juoksu on ollut mahdollista, mutta tehot on jätetty pois. Kun aloin ”vakavammin” treenata vuonna 2011, halusin tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja kävin myös ravitsemusterapeutin kanssa läpi sen hetkisen ravitsemukseni. Korjattavaa löytyi. Hiilihydraattien saanti oli liian pientä ja tämä kun korjattiin, paranivat myös vauhdit harjoituksissa huomattavasti.  Perusterveyden tarkkailuun kuuluu joka syksy käynti urheilijan lääkärintarkastuksessa, jossa otetaan veriarvot ja EKG.

Olen tänä kautena sairastanut yhden taudin, tämä oli influenssa uutena vuotena 2017. Tämä oli aikuisiällä ensimmäinen kerta kun muistan olleeni kuumeessa. Normaaliflunssaa en ole sairastanut tällä kaudella kertaakaan. Tammikuussa 2015 minulla todettiin lievä astma ja tasapainotilan löytyminen lääkityksen kanssa vei melko pitkään. Kaudella 2015–2016 olin flunssassa kolme kertaa, mutta lopetettuani kylmässä ulkoilmassa kovien vetojen tekemisen sain rasitusastman kuriin.

  1. Tukijoukot ja korvaava harjoittelu

Käytän harjoittelussani valmentajaa, fysioterapeuttia ja hierojaa. Vaikka työskentelen itse hyvinvointialalla, koen tärkeäksi että ympärillä on hyvät tukijoukot, jotka ovat oman alansa asiantuntijoita.  Lueskelen ja opiskelen henkiseen valmennukseen liittyviä asioita. Olen saanut elämän isojen haasteiden (urheilun ulkopuolella olevat asiat) ravistellessa apua myös terapiasta. Harjoittelen myös muita lajeja kuin juoksua. Mukana on maastopyöräily, uinti ja hiihto. Viihdyn kuntosalilla. Teen talvella noin kaksi lihaskuntoharjoitusta viikossa ja kaudessa on jakso, jolloin ei suuriakaan painoja karsasteta. Opettelin viime talvena myös peruspainonnostotekniikoita ja sain niistä paljon uutta potkua harjoitteluun.

  1. Ravinto

Olen aika tylsä ihminen ravintoni suhteen ja ruokavalioni on tavallinen: en noudata mitään dieettiä, en ole ruokarajoitteinenkaan, paitsi syön tuskin koskaan punaista lihaa. Syynä tähän ovat A. maku ja B. eettinen periaate.

Perusperiaatteenani toimivat ne monen mielestä tylsät suomalaiset ravitsemussuositukset, säännöllinen ruokailurytmi, lautasmalli ja tarkkailen että saan riittävästi energiaa. Joukkoon mahtuu herkkuja pari kertaa viikossa, juuri silloin kuin tekee mieli. Arkena ruoka on usein polttoaine ja rauhallisina hetkinä valmistamiseen sekä fiilistelyyn käytetään enemmän aikaa.  Kuvassa on yhden päivän ruoat arkipäivältä. Päivän harjoitus oli kova rataharjoitus: verkat +4km VK + 15x400m/200m. Nopeasti laskettuna kokonaisenergiaa tuossa on noin 2800-3000 kcal.

Ja loppuun vielä linkkaus lihastohtorin sivuille. Mielestäni hyvä kirjoitus: https://lihastohtori.wordpress.com/2013/11/09/puhtaasti-syominen-ruokafriikkaus-ja-urheilu/

ruoka

Keskiviikon ruoka kuvina. Kokonaisenergia noin 2800-3000 kcal.

  1. Lepo

Pyrin nukkumaan joka yö 7-9h ja aina kun mahdollista otan vartin päikkärit. Mittaan ja seuraan palautumista päivittäin. Suunnittelen päivään lepo- ja rentoutumishetkiä. Kuljeskelen metsässä, lueskelen jotakin tai vain olen. Pidän lomaa töistä säännöllisesti ja pidän myös somelakko päiviä.

 

Tämmöistä on aikuisurheilijan elämä :)

Heitän haasteen myös muille naiskestävyysjuoksijoille: jakakaa omaa tietämystänne ja vinkkejä miten olette edistäneet omaa hyvinvointianne urheilu-urallanne.