Blogi

Tänne kirjoittelen omasta juoksuharjoittelustani, kilpailuistani ja työstäni valmentajana.

Olen hieman epäsäännöllinen blogin kirjoittaja, mutta instagramin puolella jaan ajatuksiani säännöllisesti, sanoin sekä kuvin.

Laita seurantaan @minna.syvala

Kevään kuulumiset!

Posted by on May 7, 2021 in muut | Comments Off on Kevään kuulumiset!

Pidempiaikaiset valmennukseni ovat täynnä ja otan uusia asiakkaita syyskuun aikana. Jos siis pohdit jo vuoden 2022 tavoitteita ja suunnittelet valmentajan hankintaa, ota yhteyttä. Muutaman kerran juoksutekniikkavalmennuksille ja Firstbeat mittauksille löytyy aikoja toukokuun lopusta eteenpäin.

Yhteydenotot minna.syvala@gmail.com tai puh. 044 783 4399, laita viesti jos en vastaa.

Toivotan sinulle oikein liikunnallista kevättä ja kesää, voit seurata kesäkuulumisiani instagramissa @minna.syvala

 

ptr

 

Paluu blogin kirjoittamiseen – vuosi 2020

Posted by on Dec 18, 2020 in muut | Comments Off on Paluu blogin kirjoittamiseen – vuosi 2020

Edellinen postaus on julkaistu 18.12.2019 eli kohta uudelleen vuoden kuluttua tuleekin heti seuraava kirjoitus.

Vuosi 2020 on ollut hieman erilainen. Niin kuin varmasti meille kaikille. Kaikki suunnitelmat menivät uusiksi ainakin sen viisi kertaa, mutta peruspositiivisena totean, että hyvä vuosi tämä kuitenkin on ollut.

Aloitin syksyllä 2019 Vierumäellä liikuntaneuvojan ammattitutkinnon suorittamisen. Oli ilo tutustua uusiin ihmisiin ja päästä viettämään inspiroivaa aikaa hyvissä puitteissa. Vaikka opintojen sisältö oli paljolti tuttua, aina tulee kuitenkin myös uutta ja päivitettyä tietoa, joten koulutus oli onnistunut valinta. Aika-ajoin opiskelun ja yrittäjyyden yhteen sovittaminen vaati pientä säätöä, mutta ihmeen pienillä henkisillä vaurioilla vuodesta selvittiin.

Urheilun saralla tavoitteena oli juosta tänä vuonna Buff Trail Touria ja siellä vähintään neljä osakilpailua. Olin todella innostunut paluustani polkujuoksun pariin sitten vuoden 2015. Pääsen kivasti heti kotoa juoksemaan poluille, joten harjoittelin monipuolisesti sekä poluilla että sileällä läpi syksyn ja talven. Paras vire osui huhtikuulle ja alkukesään, mutta sitten hieman nyykähti sekä vire että kunto. Kaipasin kisoja, mutta toisaalta en kaivannut, koska harjoittelu on mukavaa. Kuten varmasti kaikki, odottelin miten kisoja ilmaantuu ja miten ne sopivat omiin aikatauluihin. Tourin kisat pakkautuivat syksyyn, melko tiiviiseen aikatauluun, joten totesin että nyt on tekemätön paikka, kun samaan aikaan oli koulutehtävissä ja näyttötutkinnoissa deadlinet tulossa.

IMG_20200814_172708_542

Kalevan kisat pidin kisakalenterissa

Kalevan kisat pidettiin elokuussa ja sen kisan pidin kalenterissani. Tavoite oli ylläpitää pistesija putkea 10 000m matkalla ja siinä onnistuin, sijoitus tänä vuonna kuudes. Aika tosin oli pettymys. Sairastuin pari päivää Kalevan kisojen jälkeen järkyttävään vatsatautiin, joka kesti useamman päivän ja vei voimia pidemmäksi aikaa. Pääsin tämän yhteydessä nauttimaan myös koronatestistä, joka oli onneksi negatiivinen.

Ilmeisesti sen verran järkeä ja ammatillista osaamista on saatu taottua tähänkin kivikovaan päähän, että ymmärsin luopua tavoitteistani. Kalevan kisojen jälkeinen sairastuminen ja pitkältä tuntunut sairaudesta palautuminen, selvensi vielä sen, että nyt keskitytään saattamaan kouluhommat loppuun ja urheillaan vasta sitten. Ihminen voi saada paljon aikaan, mutta ei kaikkea kerralla. Siivosin kalenterista pois SM maratonin, joka olisi ollut aikataulujen puolesta sopivassa paikassa, en myöskään halunnut SM viesteihin, enkä maastoihin.

Pääsin kuitenkin nauttimaan yhdestä Tourin kisasta Aulangolla. Melkein itkin onnesta metsässä, kun tajusin että kroppa toimii taas taudin jäljiltä. Enkä mä mistään podiumpaikasta haaveillut, mutta sinne kolmossijalle homma lopulta napsasti. Toisen polkukisan juoksin Eerikkilässä (28km) tarkoituksena tuulettaa pääkoppaa kouluhommien välissä, joka oli loistava ratkaisu.

IMG_20201011_090445_876

Pään nollausta Eerikkilän 28km kisassa Kuva: Christoffer Enckelman

Sain ammattitutkinnon valmiiksi marraskuun lopussa ja syksyllä opiskelin neljän viikonlopun mittaisen stressinhallintavalmentaja sertifikaatin. Olin suunnitellut koulutehtävien osalta aikataulut hyvin, mutta kuten useasti, kun yksi osa-alue pettää niin kaikki hieman sakkaa. Yrittäjälle reilun viikon sairastaminen on jokseenkin kohtalokasta, sillä työt eivät katoa, ne vain siirtyvät. Painin koko syksyn töiden ja opintojen parissa, pistin harjoittelun minimiin ja kävin lenkillä lähinnä tuulettamassa pääkoppaa. Tämä ratkaisu oli paras mahdollinen ja marraskuun tienoilla pääsin taas kiinni harjoitteluun. Ja eihän se hyvä peruskunto sieltä mihinkään ole kadonnut.

IMG-20201120-WA0004

Kuntotestausta Helsingin urheilulääkäriasemalla marraskuussa

Nyt kun kouluhommat on ikuiselta liian paljosta kiinnostuneelta opiskelijalta vähäksi aikaa taputeltu, voi ensi vuonna keskittyä Buff Touriin uudemman kerran. Nyt on resurssit sillä mallilla, että aikaa jää sopivasti harjoitteluun töiden ja muun elämän rinnalla.

Tällä hetkellä juoksukilsoja tulee viikossa 70-80km ja olen keskittynyt paljon voimaharjoitteluun. Käyn kolistelemassa painoja 3 kertaa kymmenen päivän sisällä. Lyhyen kestovoimajakson jälkeen siirryin maksimivoimaan. Se on aina yhtä mukavaa puuhaa, kun saa haastaa itsensä rinnalle vedossa, joka ei juuri koskaan onnistu täydellisesti, mutta väläyttää aina välillä pieniä onnistumisen hetkiä. Kevätkaudella on tavoitteena nostaa harjoittelun määrää sekä juoksemalla että toivottavasti hiihtämällä.

IMG_20201108_153230_236

Treeniä treeniä 🙂

Kirjoitin 11.12 ilmestyneessä Juoksijalehdessä tavoitteiden asettamisesta ja omien resurssien tarkastelusta. Kun rehellisesti analysoit tilanteesi, ajankäyttösi, voimavarasi ja kuntotasosi, on sinulla paremmat mahdollisuudet onnistua kuin yrittää tehdä kaikkea yhtä aikaa ja olla kaikessa täydellinen, joskus 80% suoritus on aivan riittävä.

Juoksijalehden kirjoitus syntyi yhdistelmänä lifecoach ja stressinhallintavalmennustietouttani, höystettynä omakohtaisella kokemuksella. Valmentajat eivät suinkaan ole täydellisiä omassa arjessaan ja harjoittelussaan, ihan tavallisia kuolevaisia me ollaan ja samalla tavalla me teemme virhearviointeja, eihän meillä olisi muuten mahdollisuutta oppia muuta kuin kirjoista.

Oikein mukavaa joulun odotusta!

 

 

Vuoden 2019 urheiluhetket

Posted by on Dec 18, 2019 in Harjoittelu, Kilpailut | Comments Off on Vuoden 2019 urheiluhetket

Vuosi 2019 on kääntymässä loppusuoralle.  Pidin oman henkilökohtaisen urheilugaalan. Vuoden TOP3 tähtihetket on listattu alla kuvien kera.

Sijalla 3.

SM puolimaraton, Vantaa. 14.4.2019. Sijoitus kisassa 9. aika 1:22,37

Tämä kisa oli positiivinen yllätys. Juoksin talven aikana melko vähän, keskittyen enemmän hiihtämiseen. Tehotreenit tein toki juosten. Edellisellä viikolla olin hiihtänyt Ylläksellä reilu 200km ja pisin juoksulenkki reilu 20km oli tehty tammikuun alussa. Viimeistelytreeni meni aivan poskelleen. Lepäilin ahkeraan viimeiset päivät ennen kisaa ja sain aikaan ihan hyvän pössiksen. Tiesin jalkojen loppuvan jossakin vaiheessa, koska iskutuksen sietoa ei ollut ja niinhän siinä kävikin. 15 kilometriin saakka meni mukavasti, sen jälkeen Via Dolorosa. Hyytymisestä huolimatta juoksin 42 sekunnin päähän ennätyksestäni. Maalissa oksensin lipputangon juureen.

 

57015708_10156892585960772_4280366730770907136_n

SM puolimaraton Vantaa

Sijalla 2.

Helsinki Night Trail. 13km. Polkujuoksu. 6.9.2019 Helsinki

Sijoitus kisassa: koko kisan voitto

Tämä tapahtuma oli yksi kimmoke siihen, että palaan takaisin poluille kaudella 2020. Päässäni keikkui otsalamppu, joka meinasi tippua koko ajan. Johdin kisaa alusta loppuun ja ai vitsi oli makeaa juosta pimeässä metsässä kun jänikset (ihan ne oikeat) pomppi edessä.  Polkujuokseminen on hyvin mukaansa tempaavaa ja siinä pääsee aivan omaan kuplaansa. Voitin kisassa myös miehet. Ensimmäistä kertaa ikinä. Mutta ei kerrota kenellekään, että seuraavana päivänä kisattiin Nuuksio Classic. Ne kaikki kovat olivat oikeasti siellä. Eli en mä Henkka sulle pärjää : D

 

IMG_20190906_221534_720

Lähtökuopissa. Helsinki Night Trail.

 

Sijalla 1.

Kalevan kisat, Lappeenranta. 10 000m PB 35:52. Sijoitus kisassa 8.

Harvoin tarjolla. Täydellistä juoksemisen helppoutta 25 ratakierrosta ja uusi ennätys. Tällä onnistumisella keikkuu pilvissä seuraavat vuodet.  Erittäin hyvätasoinen kilpailu verrattuna aikaisempiin vuosiin. Yleisurheilu.fi julkaisi sivuillaan näin: ”Hyvätasoisessa kilpailussa yhteensä 10 naista juoksi ennätyksensä. Kahdeksas oli Espoon Tapioiden Minna Syvälä, joka paransi ennätystään vielä 40 vuoden iässä alle 36 minuuttiin ajalla 35:52,60”

Kiitos tästä, yleensä media on kiertänyt kaukaa.

IMG-20190804-WA0016

Kalevan Kisat 2019

 

Vaikka kisaaminen on kivaa ja ennätysten takominen harvinaista herkkua, kaikkein tärkeintä on kuitenkin liikkuminen itsessään. Arjessa juostut sateiset lenkit (joita muuten on tänä syksynä riittänyt), kirpeät pakkaspäivät suksilla sekä helteiset ratatreenit. Juuri nuo arkiset hetket, joissa kuitenkin on koko urheilun ydin. Niitä ei kamera tavoita. Tärkeintä on kuljettu matka, ei päämäärä.

Asiat asettuvat myös oikeisiin arvolokeroihin silloin kun sairastuu ja ei pääse liikkumaan. Niin kuin minä tällä hetkellä. Flunssassa on mennyt viikon päivät, mutta kyllä tämän kestää kun harvoin sairastaa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, rauhaisaa joulun aikaa ja iloa vuodelle 2020!

Kiitokset kuluneesta vuodesta yhteistyökumppanit Icepower Suomi ja Hoka One One.

 

 

 

Haastattelussa Sanna 36v

Posted by on Nov 5, 2019 in Asiakaskertomukset, muut | Comments Off on Haastattelussa Sanna 36v

Kuka olet? Kerro tarinasi.

Olen Sanna, 36 vuotias kahden lapsen äiti ja vaimo kestävyysjuoksijalle. Työssäni olen tutkija ja tämän hetkinen tutkimustyöni liittyy liikuntaympäristöihin sekä terveysteknologiaan. Olen lapsesta saakka ollut luontoihminen ja kokenut metsät aina maagisiksi paikoiksi.

Mikä liikunnassa motivoi?

Sanna: Luonnossa oleminen tekee minut onnelliseksi, ja kun urheilen luonnossa, tekee se minut vielä paljon enemmän onnellisemmaksi. Haaveet vahvasta liikunnallisesta kokemisesta metsissä ja vuorilla tuovat lisämotivaatiota päivittäiseen liikunnan peruspuurtamiseen. Säännöllinen liikunta auttaa myös jaksamaan välillä vaativan arjen keskellä. Liikuntasuhteeni on osittain myös hyvin praktinen, koska työni liikunnan ja terveyden tutkimuksen parissa tekee minut tietoiseksi riittävän liikunnan suurista hyödyistä terveydelle ja toimintakyvylle. On siis itsestään selvää pyrkiä liikkumaan riittävästi, mutta koen sen olevan helppoa vasta sitten kun oikeasti innostuu jostain liikuntalajista. Oma intoni juoksun parista kohdentuu erityisesti polkujuoksuun. Polkujuoksusta löytyy kaikille ja joka tilanteeseen sopiva matka, ympäristö ja vauhti, mutta se on samalla superkova kestävyyslaji. Vahvan kehon lisäksi poluilla ja vuorilla juokseminen on tuonut kokemuksia itsensä voittamisesta, jotka heijastavat itseluottamusta myös muuhun elämään. Polkujuoksussa pidän kovasti myös lajin yhteisöllisyydestä, koska porukassa juoksisi mielellään niin paljon kuin ikinä ehtisi. Myös Instagramin juoksuyhteisö on itselleni tärkeä. Siellä on kiva nähdä muiden puuhaamista ja jakaa myös välillä omaansa. Oma tilini on täällä.

Mitä lajeja harrastat?

Tällä hetkellä harrastan juoksua, polkujuoksua ja ratsastusta. Käyn myös kuntosalilla ja käytän paljon aikaa kehonhuoltoon. Muu, työn ja oman liikunnan ulkopuolinen, aika menee pitkälti lasten harrastuksissa, mutta tykkään myös katsoa hyviä tv-sarjoja, lukea kirjoja ja neuloa.

Mitkä ovat tavoitteesi?

Sanna: Tavoitteeni on kehittää ja ylläpitää vahvaa kehoa, jotta voin nauttia elämyksistä luontourheilun parissa. Tämä linkittyy tällä hetkellä erilaisiin päivätapahtumiin ja omiin -retkiin juoksun parissa, mutta haaveissa on myös erilaiset pidemmät juoksuvaellukset ja -matkat. Keväällä 2020 toivon pystyväni osallistumaan kahteen juoksutapahtumaan Kanarian saarilla.

Isossa roolissa liikuntaan liittyvää tarinaani ja tavoitteitani on elokuussa 2015 alkanut syöpäpotilaspolkuni.  Paranemiseen tähtäävien hoitojeni suunniteltu kesto on 10 vuotta, pitäen sisällään monia erilaisia hoitojaksoja sekä isoja ja pienempiä leikkauksia. Valtaosa vaikeammista hoidoista on onneksi jo takana, mutta kyllä potilastausta vaikuttaa ja tulee varmasti aina vaikuttamaan jossain määrin tavoitteisiin ja tekemiseen. Malttia vaaditaan tavoitteen asettelussa ja tavoitteisiin pääseminen vaatii paljon työtä. Haasteiden lisäksi, potilastaustani on tuonut liikunnalliseen tekemiseen kuitenkin myös valtavasti iloa ja kiitollisuutta. Urheiluun kykenevä keho ei ole itsestäänselvyys. Kuljettu tie on tuonut mukanaan myös aimo annoksen sisua, joka kantaa kevyesti yli pienistä vastoinkäymisistä.

Minna: Tapasin Sannan ensimmäisen kerran vuonna 2017 ja valmentaminen on ollut hyvin ainutlaatuinen kokemus. Taustat ja tapahtumat huomioon ottaen, en ole koskaan tavannut yhtä positiivista henkilöä kuin Sanna. Vastaavassa tilanteessa en tiedä olisiko minussa naista nousta tuhkasta kerta toisensa jälkeen ja aivan jäätävällä päättäväisyydellä.

Miten olet hyötynyt valmennuksesta?

Sanna: Ihan parasta valmennuksessa on se, että se vähentää omat päätökset minimiin sen suhteen, että mitä teen ja milloin. Hyvin suunniteltu kun on jo puoliksi tehty. Vaativa työ, pienet lapset ja aviomiehen ultrajuoksu luovat elämäntilanteen, jossa optimaalinen tekeminen on tärkeää. Arki on välillä varsin vauhdikasta ja aikaa ei ole turhiin kilometreihin. On parempi, jos juoksussa kehittyy vähemmällä tuntimäärällä tekemällä oikeita asioita. Lisäksi, kun tekemisestä on vähän vastuussa jollekin, on korkeampi kynnys jättää treeni väliin tai muuten lintsailla tekemisessä. Säännölliset yhteiset harjoitukset Minnan kanssa ovat myös kehittäneet juoksutekniikkaani ja Minnan tarjoilemat haasteet itsensä ylittämiseen juoksuradalla tuntuvat aina jälkikäteen hyviltä. Myös, huolimatta terveyshaasteistani, sellaista kuukautta ei valmennuksen aikana ole ollut ettenkö olisi kokenut sen olleen hyvä treenikuukausi. Jos juoksutossujen liikuttaminen ei onnistu, niin korvaavat harjoitukset tipahtelevat nopeasti ja hyvin mietittyinä. Minna on myös todellinen inspiraatio omassa elämässään ja urheilussaan, joten lisäksi on ollut ilo tutustua.

Minna: Meillä on samankaltainen vahva järjestelmällinen ote arkeen. Kun suunnittelen Sannalle ohjelman 4 viikon jaksoissa, ensin saan häneltä sähköpostiin jakson menot ja rajoitteet, sen jälkeen mietin mitä, missä, milloin ja minkä verran. Ohjelman saatuaan Sanna nakuttaa treenit kalenteriin ja lataa toteutuneet treenit Movescountiin, josta seuraan miten on mennyt. Treenille raivataan aika ja asiat laitetaan kalenteriin. Helppoa.

Omalla kohdallani minun ei olisi mitenkään mahdollista urheilla ja kehittyä juoksijana, jos asiat ei olisi jonkinlaisella raamilla mietitty etukäteen ja laitettu kalenteriin. Kun perheessä on kaksi yrittäjää, vuoroviikoin kaksi teiniä, kaksi koiraa ja kaksi kissaa. Kaikilla on omat ja osin yhteiset harrastukset, järjestelmällisyys on valttia ja ajan käyttäminen turhanpäiväiseen hömppään on minimoitu. En koe järjestelmällisyyden rajaavan tai vievän tilaa spontaanisuudelta, pikemminkin päinvastoin. Jos en saisi asioita pois mielestäni kalenteriin, niin ei olisi tilaa luovalle ajattelulle.

Millainen harjoittelija olet, eli miten kuvailisit itseäsi harjoittelijana?

Sanna: Olen harjoittelijana mielestäni sinnikäs ja motivoitunut, mutta aika mukavuudenhaluinen. Pysyisin mieluusti aina peruskestävyysalueella, mutta siinä on vaan niin tavattoman hidasta olla. Tarvitsen tehoharjoitteluun suunnitelmallisuutta ja minun pitää olla vastuussa sen tekemisestä jollekin muulle kuin itselleni. Liikunta on keskeinen osa perheemme jokapäiväistä elämää, joka ehdottomasti tukee harjoittelun säännöllisyyttä. Kaikki meillä harrastaa liikuntaa jossain muodossa ja yhdessä ollaan milloin kenenkin liikunta- tai urheilutapahtumissa. Usein perheen lomamatkatkin suuntautuvat hyviin treenikohteisiin tai juoksutapahtumiin.

Minna: Ei lisättävää. Sanna tekee kaikki treenit tai jos jokin jää välistä, sille on järkevä selitys. Vaikka teenkin ohjelmat valmiiksi, arvostan ja myös odotan valmennettaviltani omaa ajattelua. Kipeänä ei kannata treenata ja jos on pitkä työpäivä niin harjoitus kannattaa siirtää, tulos on taatusti parempi. Sanna on harjoittelijana todellakin sinnikäs, joskus jotain pientä puhinaa kuuluu jossakin vauhtikestävyysalueen vedoissa mutta nekin treenit menevät aina loppuun asti sujuvasti.

Lempiharjoitus? Inhokkiharjoitus?

Sanna: Eniten pidän peruskuntolenkeistä poluilla. Välillä tosin tykkään mietiskellä asioita myös kevyellä ja helpolla kuntoratahölkällä, parhaat ajatukset usein tulevat siellä. Välillä tykkään laittaa lempipodcastit rullaamaan korvanappeihin ja lähteä pitkälle sauvakävelylle pitkin polkuja. Se on ihanaa liikunnallista lepoa ja aika menee siivillä. Odotan yleensä kauhulla tehotreenejä ja kuntosalitreenit monesti kyllästyttävät. Näen kuitenkin molempien selvästi vievän minua kohti tavoitteitani, joten nekin tulevat tehtyä.

 

Mitä haluaisit sanoa muille valmennusta harkitseville?

Sanna: Kun otin yhteyttä Minnaan, olin epävarma sen suhteen, että olenko liian huonossa kunnossa valmennettavaksi. Mitä jos en jaksa tai pysty, tai mitä jos valmentajaa ei kertakaikkisesti kiinnosta yhtään, kun homma menee välillä ihan kävelyksi. Mutta yleensä olen pystynyt, koska tavoitteet on rukattu minulle sopiviksi, ja jos en ole pystynyt, niin mitään pahaa ei ole seurannut. Enkä ole vielä aistinut Minnan kyllästymistäkään. Ei siis tarvitse olla valmiiksi hyvässä kunnossa aloittaakseen valmennuksen. Toki siitä sitten pikkuhiljaa saa enemmän irti, kun oman kehon kapasiteetti lisääntyy.

Minna: Jos kaikki olisivat hyväkuntoisia tai huippu-urheilijoita, maailma olisi valmis ja ei tarvittaisi valmentajia. Motivoidun eniten silloin kun saan tehdä töitä aloittelijoiden kanssa tai kun kohdataan jokin erikoisempi haaste valmennuksessa.

Voi olla, että minut mielletään omasta taustastani johtuen usein henkilöksi, joka valmentaa vain urheilijoita tai ns. hyväkuntoisia. En itseasiassa valmenna urheilijoita lainkaan tällä hetkellä, koska koen enemmän motivoivaksi tehdä töitä aikuisten terveys- ja kuntoliikkujien sekä kilpakuntoilijoiden kanssa. Voit siis olla aivan sohvaperuna aloittaessasi valmennuksen, tärkeintä on, että sinulla ei ole terveydellistä estettä liikunnan aloittamiselle ja sinulla on halu päästä parempaan kokonaisvaltaiseen kuntoon.

Sannan kanssa meillä on vielä työmaata edessä, mutta eteenpäin on menty huimasti. Kun Sanna on saavuttanut tavoitteensa ensi vuoden juoksutapahtumissa, ollaan päästy ehdottomasti voiton puolelle. Fysiikkapuoli on mielestäni jo hyvällä tolalla, kun vielä saadaan valettua uskoa omiin kykyihin henkisellä puolelle niin tulos ei voi olla muuta kuin priimaa.

 

AQ3I3598

Iloinen tuuletus! Kuva: Aapo Laiho

Montusta kympin kuntoon

Posted by on Aug 12, 2019 in Kilpailut | Comments Off on Montusta kympin kuntoon

Olen haaveillut kympillä 36minuutin alituksesta parin vuoden ajan. Hieman epäillyt asiaa, kun ei tässä enää ihan tyttönen olla ja kilpaurheilijan ura on aloitettu vasta reilusti yli 30 vuotiaana. Ratamatkoille siirryin vuonna 2016, 37-vuotiaana. Silloin sain maantiemaratoneista tarpeekseni. Olen siis hieman mennyt takaperin nämä juoksumatkat: ensin maratonit, sitten lyhyet matkat.

Sain paljon Kalevan kisaviikonlopun jälkeen tsemppiviestejä ja palautetta siitä, miten suoritukseni inspiroi myös muita hieman kypsemmällä iällä kilpailevia ja kuntoilevia ja tottakai myös nuorempia, joilla hyviä vuosia on edessä vaikka kuinka paljon. Tärkeää minulle oli tavoitteen saavuttaminen, mutta yhtä tärkeää se, että pystyn inspiroimaan muita. Kiitos jokaiselle, joka tsemppasi ja kannusti minua.

Edellisen kerran kirjoittelin omasta harjoittelustani vuoden 2018 loppupuolella, jolloin oli käynnissä peruskuntokausi. Tekstin voit lukea täältä. Tämän kautta hahmottuu hieman harjoittelumääräni.

 

Harjoittelu

Talvenajan harjoitusmäärät pysyivät siinä tutussa keskimäärin noin 10 tuntia per viikko tasolla + lihaskuntoharjoittelua noin 1 tunti viikossa. Ylläksen hiihtoviikko maalis-huhtikuu vaihteessa oli kevyen peruskestävyystreenin mättöviikko, jossa tunteja kertyi 16. Juoksua kertyi talvikaudella minulle tyypillisellä tavalla eli vähän: noin 30-50km viikossa. Kovemmat harjoitukset kaksi kertaa viikossa tein koko talven ajan juosten ja niissä panostin laatuun. Keskiviikon kovaharjoitus oli yleensä vetoharjoitus ja lauantain harjoitus tasatehoinen tai kiihtyvä VK1-2. Juoksumääriä nostin vähitellen kesää kohti hiihtokauden päätyttyä, mutta en silti huimasti. Hiihdon tilalle tuli maastopyöräily ja satunnainen uinti. Kuukausitaso oli seuraavanlainen: Tammikuu 231km, helmi 171km, huhti 230km, touko 281km, kesä 255km ja heinä 305km. Viikkotasolla maksimimäärä oli heinäkuussa, jolloin yhtenä viikkona juoksin 95km.

Hiihtoladulla viihdyin paljon. Tammi-maaliskuu aikavälillä hiihtoa kertyi 850km. Talvikausi oli kaiken kaikkiaan oikein mukavaa aikaa harjoitella. Mukavaa oli myös painonnostotunnit ja niiden treenaaminen, joka tuntui myös positiivisella tavalla juoksussa ja hiihdossa.

Harjoitusohjelman laadinnasta vastasin syksyn ja kevään itse. Kevään ja kesän harjoitteluun otin konsultaatiota aikaisemipien vuosien valmentajaltani Timo Uusipereeltä. Painonnostotreeneissä otin muutaman tunnin Anni Vuohijoelta. Fyssari ja hierontapuolella jatkoivat tuttuun tapaan luottotyypit Emma Tiittanen Terveystalo Tikkurila ja Suomen urheiluhierontakeskuksen poppoo.

Olen ollut koko kauden täysin terve, ne pari alkavaa flunssaa olen selättänyt, kun olen reagoinut ajoissa. Ainoa sairastuminen oli jonkin sortin ruokamyrkytys joulukuussa Thaimaassa, mutta siinäpä ne sitten olivatkin. Sairaspäiviä lähes nolla. Tuon joulukuun lomamatkan ajan pidin myös harjoittelun todella vähäisenä.

*Jotta voi harjoitella tuottavasti, tulee olla terve.

* Määrän mättäminen juoksussa ei välttämättä takaa toivomaasi tulosta. Parhaiten ei välttämättä pärjää se, joka harjoittelee eniten vaan ne jotka tekee harjoittelun laadukkaimmin ja fiksuimmin sekä ottavat huomioon elämän kokonaiskuormituksen.

*Panosta lihaskuntoharjoitteluun ja huoltoon. Mitä enemmän vuosia mittarissa, sen tärkeämpää

 

Kilpailukausi

 Olen kilpaillut tällä kaudella vähänlaisesti. Minulla oli motivaatio-ongelma kilpailemiseen ja eipä sitä kulkuakaan mainittavasti ollut.

Ensimmäinen tämän vuoden kilpailutapahtuma oli maaliskuun Aktia cupissa 10km, jossa aika oli perustasoa 38:31. Ei erityisen hyvä fiilis juosta. Tämän jälkeen vietin viikon vielä hiihtämällä ja tulin SM puolikkaalle viikko Ylläksen viikon jälkeen. Suhtauduin SM puolikkaaseen mielenkiinnolla, että miten mahtaa hiihtokauden jälkeen juoksu kulkea. Olikin hirvittävän hyvä kulku ja fiilis. Juoksin noin puolen minuutin päähän omasta ennätyksestäni. Meno oli oikein mukavaa 15km saakka, mutta sen jälkeen kuten arvata saattaa jalat sanoivat sopimuksen irti. Ei ollut pitkää lenkkiä tehty juosten, vaan kaikki oli tehty hiihtäen ja se näkyi. Mutta hiihtämällä pääsee näköjään ihan hyvään juoksukuntoon.

Toukokuussa ei meno huvittanut laisinkaan. Olin aivan montussa. SM maastot olivat nihkeät ja samoin HCR puolimaraton. Olen aina ollut vahvasti fiilisjuoksija ja varjellut sitä, että kilpailemisesta ei saa tulla pakkoa. Olen aina tykännyt enemmän harjoitella kuin kilpailla. Nihkeyteen vaikutti ennen kaikkea huono palautuminen, sillä toukokuuhun mahtui yksi tiukka remontointiprojekti treenin ja omien töiden oheen, joten väsymystä oli ilmassa.

Ratastartteja ennen Kalevan kisoja kertyi kolme. Juoksin kesäkuun alussa Raaseporissa 5000m ja aika maalissa oli 18:18. Taisi olla huonoin vitosen aika kolmeen vuoteen ja ei huvittanut yhtään. Siinä vaiheessa totesin, että niin kauan olen kilpailematta, kunnes alkaa fiilistä ja kulkua löytyä ja en mene lähtöviivalle seisomaan, jos ei huvita.

*Analysoi arjen kokonaiskuorma. Tämä suoritusyhteiskunta ihannoi edelleen kiirettä ja suorittamista. Kaikissa kissanristijäisissä ei tarvitse olla mukana, valitse asiat jotka ovat itsellesi mielekkäitä.

*Asiat eivät mene aina niin kuin suunnittelee. Hyväksy tilapäiset kuormitukset ja kevennä harjoittelua sen ajaksi. Muokkaa tarvittaessa tavoitetta. Älä kilpaile, jos ei huvita.

 

Lepo

Toukokuussa otin käyttöön Oura sormuksen palautumisen seurantaan ja olen kokenut siitä olevan valtavasti hyötyä. Ei mikään mittari ketään autuaaksi tee, mutta sormuksen tuottama data ohjaa valintoja. Aikaistin nukkumaan menoa entisestään, suljin kännykän illalla aiemmin, tarkkailin päivittäistä aktiivisuuskertymää ja otin päivään lepohetkiä. Hallitsen hyvin urheilijan kolmesta tärkeästä tekijästä kaksi: harjoittelun ja ravinnon, mutta lepo osastolla oli eniten tehtävää. Oura on keino, joka auttaa asian hallintaan.

En ole arjessa stressaajatyyppiä, vaan kysymys oli enemmän puhtaasti levon tarpeesta. Stressaaminen esimerkiksi työasioista päättyi siihen, kun ryhdyin yrittäjäksi reilu kuusi vuotta sitten vaikka ei ollut toimeentulosta mitään takeita. Usein se menee kai toisin päin, että yrittäjät ovat stressaavaa porukkaa. Ainoat asiat, josta stressiä joskus muodostuu ovat ihmissuhteet ja jos sosiaalista toimintaa on ollut liikaa. Olen luonteeltani hyvin sosiaalinen ja teen työtä, josta pidän hurjan paljon ja jonka keskiössä ovat ihmiset, mutta vastapainona olen hyvinkin introvertti ja tarvitsen rauhaa ja joutenoloa.

*Tunnista mitkä asiat aiheuttavat sinulle stressiä? Haluatko tehdä asioille jotakin? Jos haluat, niin mitä? Olet itse vastuussa selvittämään stressitekijäsi.

* Sulje se hemmetin kännykkä tai älylaite ajoissa, viimeistään klo 21. Jos nyt tätä lukiessasi kello on yli yhdeksän illalla, niin jatka lukemista huomenna.

*Lepo on osa harjoittelua, usein me harjoitellaan juoksua, lihaskuntoa jne. mutta ei lepoa. Sitäkin tulee harjoitella, jos se ei suju. Usein käytetään lausetta: juoksu kulkee. Voitaisiin todeta tilanteen ollessa hyvä lausetta: lepo kulkee.

 

IMG_20190804_193300_672 

Kalevan kisat 10 000m PB 35:52

Seuraavan kerran kun alan epäillä itseäni, palaan tähän kirjoitukseen.

Tein päätöksen osallistumisesta kaksi viikkoa ennen Kalevan kisoja. Juoksin viikolla 29 ne kesän kaksi muuta ratastarttia. Torstaina 1500m Riihimäki aikaan 4:46 ja lauantaina 3000m Vantaalla helpolla tuntumalla 10:17.

Fiilis oli hyvä, kisailu tuntui kivalta ja kulku oli ihan hyvä, mutta ei sama kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan. Vantaan startin jälkeen ajattelin, että ei ole mitään syytä olla menemättä. Kalevan kisavuosia on kuitenkin minun tapauksessani enemmän takana kuin edessä, niin enemmän se jäisi harmittamaan, jos en nyt menisi. Tunnelma yleisurheilun SM-kisoissa on kuitenkin hyvin ainutlaatuinen, koen olevani hyvin etuoikeutettu saadessani kilpailla siellä.

Tehtyäni päätöksen osallistumisesta, en asettanut tavoitteekseni ennätystä. Tavoitteena oli ennen kaikkea hyvällä fiiliksellä osallistuminen ja yltäminen kunnon mukaiseen suoritukseen. Pohdin aina kilpailutilanteita siten että se, joka on paras voittaa. Häviäminen vaikkapa loppukiritilanteessa on täysin hyväksyttävä asia, jos olen parhaani yrittänyt, mutta sitä en siedä itseltäni, jos luovutan ja en saa parastani irti. Kun saat kaiken irti, olet tehnyt parhaasi.

Viimeinen viilaus tehtiin perinteisellä 15x400m / 200m harjoituksella viikkoa ennen kympin starttia. Lämpöä oli +29 ja kulku jäätävän hyvää. Tämä oli toinen onnistunut rataharjoitus kesän aikana. Nuo 400m vedot ovat hyvin tunteita herättävä harjoitus ja niihin on syntynyt viha-rakkaussuhde, mutta parin vuoden aikana on nelkuista jo sen verran kokemusta, että on dataa ja tuntemusta mihin verrata.

Viimeiseen viikkoon en tehnyt juuri mitään. Kevyttä PK1 lenkkeilyä ja lepoa. Tiistaina aamulla muutama 600m veto kentällä. Listasin alle kahden viimeisen viikon harjoitukset.

Viikon 29 lopussa to 1500m ja la 3000m kisat

Viikko 30

Ma LEPO

Ti Verryttelyt + VK1 7km + VK2 3km latupohjilla juosten yht. 10km aikaan 41:31

Ke PK1 60min 5:49min/km + core 15min

To LEPO

Pe Verkat + core + 15x400m / 200m hölkkää. Vedot 78-82 sek, viimeinen, 73 sek. Lämpöä kentällä +29. Kulki erittäin hyvin.

La PK1 45min 6:05min/km + lihaskuntopiiri 20min + iltapäivällä hieroja 90min

Su PK1 60min 5:56min/km

 

Viikko 31

Ma LEPO

Ti Core+verryttely 3x600m / 3min ajat: 2:00, 1:55 ja 1:50. 3x200m 39, 38, 35. (vähän tukkoiset jalat)

Ke PK1 20min

To PK 30min 5:23min/km kisapaikan ympäristössä

Pe Aamuverkka 2km ja lyhyt venyttelyt. Illalla startti 10 000m PB 35:52. Sijoitus 8. 

Sunnuntaina juoksin vielä 5000m startin aikaan 17:33 ja sijoittuen viidenneksi.

PK ja VK lenkit tehty sykkeiden mukaan.

 

IMG_20190804_193300_670

 

Pidin kesälomaa sopivasti kaksi viikkoa ennen kisaa ja lepäsin huolella. Ohjelmassa oli kirjoja ja elokuvia sekä humpuukisarjoja. Minä, joka en juuri koskaan katso telkkarista mitään, makasin kuin pesukarhu sohvalla. Suosittelen kisavalmistautumiseen Au pairit reality sarjaa, nollaa kätevästi aivot. Rikossara Karppi oli oikeasti hyvä. Voin todeta että lepo muuten kulki!

En jännittänyt kisaa juurikaan, en tiedä miksi. Aikaisemmin olen ollut aivan hysteerinen. Sopivalla tavalla fiilis nousi, kun ekan kerran kävelin katsomon ohi pukuhuoneeseen. Tunsin jo pelkästään saavutukseksi, että olen paikalla.

Callingista starttiin käveltiin nätisti jonossa, startissa rohkeasti matkaan ja samaa sitkeää juoksua 25 kierrosta. 5000m väliajan muistan, se oli 18 minuuttia. Ei huonoja hetkiä, se vaan kulki. Sellainen juoksufiilis, joka on tullut muutaman kerran uran aikana. En mä hirveästi matkasta muista mitään, muistaa vaan sen metelin ja pauhun, mutta 200m ennen maalia kun näin ajanottotaulun, tiesin että nyt mä juoksen sen haaveilemani ajan ja saan kympin uudelle minuuttilukemalle. Näistä lähtökohdista 40 vuotiaana 35:52.

En lyö porttia kiinni kehitykselle vieläkään, mutta en ota siitä myöskään paineita. Minulla on myös inspiraation lähteeni ja yksi niistä on Mannisen Laura, joka vielä 46 vuotiaana tahkoaa ratakympin alle 35min. Jään mielenkiinnolla odottamaan millaisia elämyksiä vuodet tuovat minulle tullessaan.

 

*Siirrä varsinainen aikatavoite syrjään ja aseta tavoitteeksi, että teet parhaasi.

*Keskitä ajatuksesi siihen missä olet hyvä ja mitä sinulla on, älä siihen mitä et ole tai sinulla ei ole.

 

 

 

 

 

 

Järjestelmällisellä tekemisellä tuloksiin – Katariinan tarina

Posted by on Mar 1, 2019 in Asiakaskertomukset, muut | Comments Off on Järjestelmällisellä tekemisellä tuloksiin – Katariinan tarina

Asiakastarinat jatkuvat. Seuraavaksi 35- vuotias Katariina kertoo omasta kokemuksestaan. Aiemman tarinan Ninasta voit lukea täältä.

Katariina:Otin Minnan yhteyttä lokakuussa 2018, koska mielessä oli jo pitkään kypsynyt tarve muutokselle, jonka osana näin itseni kirmailemassa vihreillä metsäpoluilla. Olin yrittänyt juoksuharrastuksen aloittamista jo useampana vuotena, mutta treenit keskeytyivät toistuviin flunssakausiin. Oli aika pyytää ammattilaisen apua, kun mieli oli valmis hitaaseen, mutta kestävään muutokseen.

Minna:Katariinassa korostui heti alusta alkaen motivaatio kestävään muutokseen, tämä ilahdutti ja toi fiiliksen, että nyt ollaan samalla aaltopituudella. Hyvin usein vieläkin törmään valmennusta käsittelevissä keskusteluissa ajatusmalleihin, joissa etsitään pikaratkaisua, kitudieettejä ja ajattelua leimaa kiire suorittaa suorittamisen takia. Katariina oli selvästi pohtinut asioita paljon ja hänessä oli kasvanut ajatus, että nyt tehdään pysyviä muutoksia.

Katariina:Hyvinvointivalmennuksen alussa tehtiin Firstbeat-mittaus, joka realisoi hyvin senhetkisen elämänrytmin kiireineen. Erityisesti huomio kiinnittyi unen määrään: palauttava unirytmi alkoi vasta noin pari tuntia nukahtamisen jälkeen. Tämä sai pyrkimään entistä pidempään, jopa 8 tunnin uniaikaan. Lisäksi tiedostin, että työpäiviin pitäisi sisällyttää palauttavia hetkiä.

Minna:Firstbeat-mittaus antaa todella paljon hyödyllistä tietoa stressistä, palautumisesta ja unesta. Katariina imi kaiken analyysin tarjoaman tiedon ja ryhtyi heti toimenpiteisiin. Mittauksesta saadun tiedon lisäksi tulee olla valmius pohtia ja tehdä tarvittavia muutoksia, joilla parannetaan omaa hyvinvointia. Suosittelen mittausta kaikille. On paljon mielekkäämpää hoitaa terveyttä, kuin sairautta. Aktiivikuntoilijat mielellään testauttavat juoksuvauhtejaan laktaattitesteillä, mutta nostaisin tämän mittauksen tärkeämmäksi kuin laktaattitestaus. Stressin, unen ja palautumisen tasapaino luo perustan sille, että ylipäätään voidaan harjoitella ja sitä kautta kehittyä. Lisää tietoa Firstbeat mittauksesta täältä.

Katariina:Ensimmäisten kuukausien treenit tuntuivat maltillisilta, eikä treenimäärässä tapahtunut suurta muutosta aiempaan totuttuun. Tutut ratsastus ja retkiluistelu pysyivät ohjelmassa, rinnalle tuli kuntosalitreeniä ja kävelylenkkejä. Lisäksi juoksu- ja kuntosalitreenit Minnan kanssa noin kahden viikon välein, joissa harjoiteltiin tekniikkaa, spurttailtiin ja tehtiin erilaisia juoksuharjoituksia. Syksyn vaelluksella hankittu pieni rasitusvamma piti treenimäärän alkuinnostuksen huumassa fiksusti aisoissa ja muistutti panostamaan kehonhuoltoon ja venyttelyyn. Polvivaivasta päästiin 3 kk jälkeen eroon. Kunto kuitenkin kohosi kuin varkain niin, että jo helmikuun alkupuolella pystyin hölkkäämään pk-sykealueella. Huomasin, että jaksan selvästi pidempään matalalla sykkeellä tehdyissä pitkissä treeneissä eikä treenien jälkeen tule enää sellaista väsymystä kuin monesti ennen. Jalkoihin oli myös tullut voimaa. Hämmästyttävää, mutta toistuvat valinnat ja säännöllinen tekeminen tuottavat tulosta! Eikä takana ole vasta kuin nelisen kuukautta säännöllistä harjoittelua. Pitkät kävely-hölkkälenkit matalalla sykkeellä ovat tulleet osaksi viikonloppuja ja ymmärrän nyt, että ennen olen harjoitellut aivan liian korkealla sykkeellä, mikä on johtanut ylirasitukseen ja altistanut sairastumisille.

cof

Katariina juoksuharjoituksissa

Minna: Katariinan tahti omaksua uudet tavat toimia ja toteuttaa treeniä, ruokailua sekä lepoa säntillisesti on ollut huikea. Kyse ei ole ollut siitä, että treenataan kovaa ja korkealta, vaan pikemminkin säännöllisesti ja maltilla. Väsyneellä kropalla ei tehdä muuta kuin nukutaan, palautuneella ja terveellä kropalla opitaan ja kehitytään.

Katariina:Kuluneiden neljän kuukauden aikana on tapahtunut valtavasti positiivisia muutoksia. Yleinen jaksaminen on parantunut eikä tarvetta iltapäivän nokosille ole enää ollut, kuten joskus aiemmin. Ennen päätä särki monta kertaa viikossa ja erityisesti kovemman treenin jälkeen migreeni saattoi laueta. Näitä ei ole ollut enää. Ruokavaliomuutokset ovat olleet maltillisia ja ne on tehty omia mieltymyksiä kuunnellen. Hiilihydraattien määrää lisättiin tuntuvasti ja tuntuu, että sillä on ollut myönteinen vaikutus sekä jaksamiseen että palautumiseen. Olen myös pysynyt terveenä: koko valmennuksen aikana oli vain yksi flunssa heti alussa, ei mitään muuta. Tuntuu siltä, että olen vihdoin selättänyt vuosia kestäneen flunssakierteen. Olemus on myös sutjakoitunut mukavasti muutaman kilon verran.

Minna: Vaikutus on ollut todella positiivinen, kun ruokavalioon on tehty muutoksia pikkuhiljaa ja balanssia hakemalla. Katariina on käyttänyt apuna ruokapäiväkirjaa, joka on helppo täyttää ja jota on helppo seurata. Yksi tärkeimmistä edistymisen mittareista on ollut terveenä pysyminen, joka luonnollisesti on mahdollistanut hyvän harjoittelun.

Katariina:Treenaamisessa koukuttaa kehittyminen. Kuinka ohjelman vaihtuessa liikkeet tuntuvat aluksia raskailta mutta jonkin ajan kuluttua kaikki vain napsahtaa kohdilleen ja siirtyy seuraavalle tasolle. Valmennuksen suola ovat juoksutreenit Minnan kanssa, sillä niissä pääsee testaamaan, miten kroppa reagoi erilaisiin juoksuharjoituksiin. Kun ei ole aiemmin tekniikkatreenejä tehnyt, niin joka kerta oppii jotain uutta ja hauskaa. Juoksussa ensisijainen tavoitteeni on luoda hyvä peruskuntopohja, pysyä terveenä ja pystyä keväällä juoksemaan kymppi kevyesti pk-sykealueella. Haaveilen polkujuoksusta ja ehkä tavoitteena voisi olla myöhemmin juosta puolikas. Tavoitteeksi lokakuun alussa olin myös kirjannut kuuden kuukauden valmennusjaksolle ’’pystyä tekemään 10 punnerrusta’’. Tällä hetkellä menee jo 3 x 6 punnerrusta, lähes nollasta lähdettiin 🙂

Hämmästelen edelleen sitä, kuinka nopeasti järkevällä tekemisellä on saatu isoja muutoksia aikaan hyvin lyhyessä ajassa sekä hyvinvoinnissa että juoksemisessa. Lämmin suositus valmennusta harkitseville!

Minna:Valmentajaa koukuttaa työssään usein samat asiat. Asiakkaan kehittyminen! Ai että, sitä päivän päätteeksi taputtaa itseään olkapäälle todetakseen, että ai hitto miten hienoa, että asiakas on mennyt eteenpäin. Tämä työ on kuuntelua, kysymistä, kannustamista, argumentointia ja erilaisten lähestymiskulmien pohdintaa. Ehkäpä juuri siitä syystä tämä on hieno ammatti!

Firstbeat hyvinvointianalyysi – tukea palautumisen seurantaan ja harjoittelun suunnitteluun

Posted by on Feb 26, 2019 in Ajankohtaista, Harjoittelu, muut | Comments Off on Firstbeat hyvinvointianalyysi – tukea palautumisen seurantaan ja harjoittelun suunnitteluun

”Laitoin itseni pariksi päiväksi piuhaan” Julkaisin viime viikolla Instagarmissa kuvan, tuolla tekstillä ja  olin juuri aloittanut Firstbeat hyvinvointimittauksen.

 

IMG_20190222_085613_848

Piuhassa!

On aika purkaa tulokset.

Taustaa:Olen toteuttanut Firstbeat mittauksia asiakkailleni syksystä 2016 lähtien ja ensimmäinen oma mittaus on tehty muistaakseni 2015. Aiempaa dataa omista mittauksista on siis kertynyt ja näiden pohjalta on tehty muutoksia päivittäisiin rutiineihin. Nykyään teen itselleni mittauksen pari kertaa vuodessa ja tämän kertaisen mittauksen tavoitteena oli seurata kovasta treenijaksosta palautumista, mutta myös yksittäisestä kovasta treenistä palautumista. Aloitin mittauksen perjantai aamuna ja viikkoon oli kuulunut sitä ennen tiistaina laktaattitesti, jossa oli juostu viimeiset minuutit maksimaalisella teholla, sangen kova harjoitus siis. Keskiviikko ja torstai olivat normaaleja peruskestävyysharjoituspäiviä.  Perjantaina juoksin viikon toisen tehoharjoituksen 14km vauhtikestävyysalueella vauhdilla 4:12min/km. Teho pääasiassa VK1 alueella. Lauantaina hiihdin 2,5h PK1 teholla ja sunnuntaina tein kaksi harjoitusta: aamulla 10km juoksua PK2 teholla ja illalla tehokas lihaskuntoharjoitus.

 

 

dav

Ensimmäinen mittauspäivä

 

Miten analyysiä luetaan?

Punainen väri kuvaa stressireaktioita. Testi ei pysty erottelemaan sitä, onko stressi positiivista vai negatiivista. Voi siis olla todella hilpeällä tuulella ja silti punaisella alueella. Pointti onkin, että myös henkilöt jotka ovat kovia menemään ja touhuamaan, ovat energisiä ja aikaansaavia, tarvitsevat vihreitä rauhoittumisen hetkiä palautuakseen.

Vihreä kuvaa siis palautumista. Kuten kuvasta voidaan todeta, aamun kovan harjoituksen jälkeen olen ollut punaisella ja se on täysin normaalia. Olin iloinen kivasti menneestä harjoituksesta ja samalla myös tunsin väsymystä. Päivä oli työn osalta helppo: 4,5 tuntia toimistotyötä hyvällä fiiliksellä. Aiemmissa mittauksissa, olen usein valmennustilanteissa ollut vihreällä. Olen päätellyt tämän johtuvan siitä, että saan keskittyä siihen mitä teen ja se palauttaa: tiedän olevani tunnin tässä asiakkaan kanssa, mielekkäässä tehtävässä ja en ole muiden käytettävissä. Eniten stressaa keskeytykset ja ajoittainen häly, joka on kotitoimiston miinuspuoli. Tosin taitaa olla miinuspuoli ihan toimistokonttoreissakin. Suunnittelenkin usein päivärytmin siten että teen toimistotyötä niin, että muita ei ole kotona ja pidän puhelimen äänettömällä kun teen jotakin tehtävää, joka vaatii keskittymistä.

Takaisin analyysiin: käyrä napsasti vihreälle, kun istahdin ruokalautasen ääreen noin klo 18, kiireetön syöminen ja hyvä ruoka siis palauttavat. Myöhemmin illalla 2,5 tunnin rentoutuminen piti sisällään hiihdon MM-kisapäivän katsomisen tallenteena. Tunnustan jännittäväni katsoessani urheilua, siitä punaiset käyrät.

Vaikka historiaani sisältyy unettomuutta, tällä hetkellä nukun niin kuin laittaisi rahaa pankkiin eli uni todellakin palauttaa. Yön aikana analyysi tuotti korkeaa vihreää käyrää. Puolen yön aikaa näkyy punainen pätkä, en muista olleeni hereillä, mutta johtunee kovasta harjoituksesta jolloin se on aiheuttanut pätkän huonompaa unta.

Riittävän pitkä ja laadukas uni (suuri sykevälivaihtelu) auttoi kuitenkin palautumaan erittäin hyvin ja 2,5h hiihto seuraavana päivänä kulki hyvin.

 

Kokonaistilanne:

En lähde tässä avaamaan jokaista mittauspäivää erikseen, vaan seuraava kuva kertoo kokonaistilanteen: huolimatta harjoittelumäärästä voimavarat lisääntyivät lähtötasosta. Kaikkein eniten palautumista edisti riittävän pitkä ja laadukas yöuni. Jos olisin tehnyt saman harjoitusmäärän arkena työpäivinä, tilanne olisi muodostunut varmasti hieman toisenlaiseksi ja palautuminen olisi ollut hieman heikompaa, vaikka yöuni olisikin ollut vastaavalla tasolla.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan hyvin rauhallinen, siihen ei sisältynyt muuta kuin treeniä ja aikataulutonta relausta mielekkäiden asioiden parissa. Koen äärimmäisen tärkeäksi pitää viikonloput rauhallisina ja aikataulut väljinä. Aina se ei ole mahdollista, mutta enimmäkseen se toteutuu. Kun on joskus imenyt itseensä tiukat aikataulut ja arvottanut itsensä kiireellisyystason mukaan, istuu se tapa aika lujassa. Luin viimeviikolla jostakin tutkimuksesta (pahoittelut, nyt on lähde hukassa) siitä miten osa aikuisista pitää edelleen jotenkin siistinä juttuna sitä, että on ihan hirveästi kiirettä työssä ja yksityiselämässä, olo on sellainen, että tuntuu että kuolee ja se on kuulemma tosi cool. En tajua tätä, liputan joutenoloa ja kiireettömyyttä. On tosi hyvä asia, että joskus on tylsää.

 

dav

Kokonaistilanne

 

Hyödyt Firstbeat mittauksesta:

Firstbeat on hyvä työkalu hyvinvoinnin analysointiin. Firstbeat-mittaus antaa todella paljon hyödyllistä tietoa stressistä, palautumisesta ja unesta. Suosittelen sitä aivan kaikille: ruuhkavuosia eläville vanhemmille, kuntoilun aloittajille, aktiiviliikkujille, ihan tavallisille hyvinvoinnistaan kiinnostuneille tyypeille.

 

Mittauksesta saadun tiedon lisäksi tulee olla valmius pohtia ja tehdä tarvittavia muutoksia, joilla parannetaan omaa hyvinvointia. Pelkkä tulos ei siis vielä ratkaise mitään, mutta se on ensi askel. Se millaisia toimenpiteitä analyysin perusteella tehdään vie hyvinvointia parempaan suuntaan. Se on tavallaan myös aika raaka työkalu: siinä joutuu tarkastelemaan omaa arkeansa ja jossain kohdin ehkä tunnustamaan, että nyt ei kaikki palaset ole parhailla mahdollisilla tavoin. Joutuu ottamaan vastuun ja muuttamaan tapojaan saadakseen parempaa tilalle.

 

Aktiivikuntoilijat mielellään testauttavat juoksuvauhtejaan laktaattitesteillä, joka on hyvä asia sekin, mutta nostaisin tämän mittauksen tärkeämmäksi kuin laktaattitestaus. Stressin, unen ja palautumisen tasapaino luo perustan sille, että ylipäätään voidaan harjoitella ja sitä kautta kehittyä.

 

Sain Instagram kuvaani kommentin Firstbeat analyysin korkeasta hinnasta.

Toisaalta pohditaanpa kokonaishintaa ja mitä sillä saa:

  • huolletun mittauslaitteen postissa suoraan kotiin ja palautuskuoren, jossa laite palautetaan
  • sähköisen päiväkirjan mittauksen ajaksi
  • 60min valmennuksen, jossa käydään analyysi yhdessä läpi ja mietitään toimenpiteet. Valmennus käydään puhelimessa tai halutessasi kasvotusten, mikäli asut pääkaupunkiseudulla

Ja mitä minä teen valmentajana?

  • maksan mittauslaitteesta ja mittauslaitteen toimituksesta aiheutuneet kulut eli laitteen vuokran
  • käytän aikaa mittaustietojen syöttämiseen ja datan analysoimiseen ennen valmennusta
  • 60min valmennus
  • matkoihin käytetty aika, jos näemme kasvotusten.

Hinta 180€/hlö. sis. alv. 24%

 

On paljon parempi tehdä asioita ennaltaehkäisevästi, kuin takamatkalta. On paljon mielekkäämpää hoitaa terveyttä, kuin sairautta.

Mikäli kiinnostuit mittauksesta ota yhteyttä minna.syvala@gmail.com tai puh. 044 783 4399

 

 

 

 

 

Kehitystä hyvällä fiiliksellä – Haastattelussa Nina

Posted by on Feb 11, 2019 in Asiakaskertomukset, muut | Comments Off on Kehitystä hyvällä fiiliksellä – Haastattelussa Nina

“Ninan yksi suurimmista vahvuuksista on kyky kuvailla tuntemuksia ja kyky hahmottaa arjen kokonaiskuormitus.”

Kesällä 2017 tein haastattelut parista valmennettavasta Jussista ja Jaswirista. Nimen kohdalta klikkaamalla pääset lukemaan molemmat haastattelut. Jaswirin kanssa päädyttiin myös reilu vuosi sitten Fit-lehteen, jonka kuvauksissa ei naurua puuttunut. Fit-lehti haastatteli Jaswiria, jossa aiheena oli erilaiset valmennusvaihtoehdot.  Fit-lehden haastattelu löytyy täältä.

Näin alkuvuonna 2019, kun ulkona on loskaa nilkkoihin saakka löytyi sopiva hetki ja inspiraatio jatkaa haastatteluita. Tällä kertaa haastattelussa 47- vuotias Nina.

 

Mikä juoksussa motivoi?

Nina: Juoksun ilo – upea fiilis treenin aikana ja treenin jälkeen. Vauhtien ja juoksutekniikan kehittyminen. Juoksutapahtumat ja yhteistreenit. Olen juossut puolimaratoneja mm. Tukholmassa, Wienissä ja Prahassa.

Minna: Liikunnan harrastajat jakaantuvat karkeasti kahteen porukkaan: on kilpailuhenkisiä suorittajia ja on elämysfiilistelijöitä. Nina ei ole otsa rutussa suorittaja, vaan fiilistelijä. Mutta fiilistelijä haluaa myös kehittyä ja se on hienoa! Samassa liikkujapersoonassa voi aivan hyvin yhdistyä kaksi eripuolta ja ne tukevat toisiaan. Usein kuulee myös sanottavan, että olen tällainen fiilisjuoksija en tarvitse lepoa tai suunnitelmallisuutta harjoitteluuni, kun en hae aikaparannusta juoksusuoritukseen. Olen kuitenkin varma siitä, että kaikki haluavat kehittyä. Kysymys onkin siitä millä osa-alueella? Voima, kestävyys, nopeus? Pitkäjänteisyys, seesteisyys, itsevarmuus? Sen päättää jokainen itse.

 

Mitä muita lajeja harrastat kuin juoksua?

Nina: Pilatesta, joogaa, hiihtoa, maantiepyöräilyä ja spinningiä. Eri lajeista tulee myös kivaa vaihtelua treeniin, vuodenaikojenkin mukaan. Laitepilateksen aloitin puolitoista vuotta sitten ja olen hurahtanut siihen aika lailla. Maantiepyöräily tuli mukaan viisi vuotta sitten, ollaan käyty pyöräilemässä upeissa maisemissa Italiassa ja Espanjassa.

Minna: Kehonhuollon tärkeyttä ei voi koskaan korostaa liikaa. Mitä enemmän harjoitustunteja ja ikävuosia kertyy, sen tärkeämpää on kehonhuolto. Ninalla on monipuolinen lajivalikoima. Erityisesti pilates on tuonut tänä kautena jämäkkyyttä keskivartalon hallintaan.

 

Mitkä ovat tavoitteesi?

Nina: Pitkällä aikavälillä haaveeni ja tavoitteeni on olla aktiivinen 80-vuotias ja patikoida Alpeilla. Tällä kaudella tavoitteeni on parantaa peruskestävyyttä ja vauhtikestävyyttä, sekä parantaa puolimaratonaikaa.

Minna: Ninan tavoite on läpi elämän kantava ja pienistä hetkistä koostuva. On hyvä nähdä tavoitteet ja harjoittelun vaikutus isossa kuvassa, pidemmälle kuin vain seuraavaan kuukauteen tai vuoteen. Suomessa vain 25% aikuisista liikkuu riittävästi terveyden kannalta (Lähde: UKK instituutti 2018). Meillä jokaisella on varmasti halu olla mieluummin terve kuin sairas. Meistä jokainen varmasti haluaisi olla hyväkuntoinen. Liikkumattomuus lisää useiden sairauksien riskiä ja meistä lähes jokainen tietää tämän. Tavoitteiden ei tarvitse olla kilpailullisia sosiaalista mediaa mullistavia, kunhan ne tavoitteet olisivat itseään motivoivia. Kun liikkuu, se mahdollistaa hyvän elämänlaadun usealla eri osa-alueella. Jos ne Alpit eivät motivoi, niin motivaattorina voi esimerkiksi toimia se että hyväkuntoisena 80-vuotiaana voit asua yksin ja tepsutella kauppaan sekä taidenäyttelyyn omin voimin.

 

Miten olet hyötynyt valmennuksesta?

Nina: Olen oppinut paljon uutta treenaamisesta ja itsestäni. Tekniikkani on parantunut, harjoitteluni on pitkäjänteistä ja teen treenejä eri vauhtialueilla. Olen tehnyt ennätyksiä 10 km:llä ja puolimaratonilla.  Ja tietysti yhteistreenit Minna kanssa ovat aina tosi innostavia!

Minna: Meillä on Ninan kanssa valmennussuhdetta takana kohta jo 5 vuotta.Nina on innokas oppimaan uutta ja haastamaan itseään. Usein kun opin jonkin uuden asian, niin Nina on ensimmäisten joukossa, johon testaan oppimaani. Testaan joskus aika vaikeitakin juttuja esimerkiksi lihaskuntotreeneissä.

 

Millainen harjoittelija olet, eli miten kuvailisit itseäsi harjoittelijana?

Nina: Analyyttinen, pitkäjänteinen, halukas oppimaan uutta. Olen nuorena kisannut 800 m:llä ja 1500 m:llä, silloin juoksu oli enemmän suoritus- ja tuloslähtöistä. Nykyään korostuu aikaisempaa enemmän juoksun ilo ja juoksun henkinen puoli, fiiliksestä ja maisemista nauttiminen.

Minna: Ninalla on kyky nauttia onnistumisista. Hän osaa keskittyä omaan tekemiseen, sen sijaan että vertaisi itseään muihin. Hän on vahva oman tiensä kulkija.

 

Mikä on harjoittelussa vaikeinta/haastavinta? 

Nina: Hakea sopivaa kuormitustasoa treeniin, silloin kun töissä ja muussa elämässä on kiireistä. Flunssan jälkeen odottaa tarpeeksi kauan että on kunnolla parantunut.

Minna: Ninan yksi suurimmista vahvuuksista on kyky kuvailla tuntemuksia ja kyky hahmottaa arjen kokonaiskuormitus.

 

Helpointa?

Nina: Treenaaminen keväällä ja kesällä, kun on pitkään valoisaa.

Minna: Monille talviaika on haastavaa, varsinkin tänä talvena lunta on ollut riittämiin. Toisaalta se mahdollistaa monipuolisen liikunnan esimerkiksi hiihdon harrastamisen. Ninalla pysyy säännöllinen treenaaminen arjessa läpi vuoden. Silloin myös hyvillä ja valoisilla kesäkeleillä on mukava treenata kun peruskunto on hyvällä tasolla ja voi huoletta nostaa myös treenin määrää aikataulujen niin salliessa.

 

Lempiharjoitus?

Nina: Lempiharjoituksia minulla on useita: Pitkä vauhdikas aamulenkki mieheni kanssa Helsingin rantoja pitkin tai ulkomailla, kun kaupunki vasta heräilee. 100 m ja 200 m vedot radalla. Liikkuvuus- ja koordinaatiotreenit.

Minna: Monet pitävät koordinaatiotreenejä hieman ”välttämättöminä pahoina”, Nina ei. Minusta on hauskaa suunnitella erilaisia ja haastavia koordinaatiotreenejä sekä nopeusharjoituksia. Nuorempana lyhyillä matkoilla kisailu näkyy Ninan juoksussa. Askel on vahva ja nopeusominaisuudet hyvät.

 

Mitä haluaisit sanoa muille valmennusta harkitseville?

Nina: Kannattaa kokeilla!

Minna: Niin minustakin! Kannattaa ennen kaikkea satsata siihen, että löytää itselleen sopivan valmentajan. Kaikkein tärkeintä on luottamus valmennussuhteessa. En oikeastaan tituleeraisi itseäni juoksuvalmentajana, vaan ihmisen valmentajana tai työkykyvalmentajana. Siitähän tässä on loppujen lopuksi kyse: saadaan valmennuksella aikaan tuloksia, joihin on itse määritellyt omannäköiset tavoitteet. Ollaan arjessa jaksavampia, kun liikunta, ravinto ja kokonaiskuormitus on tasapainoisempaa. Elämä olisi sellaista, että hyviä päiviä olisi enemmän kuin huonoja.

 

IMG_6491

Valmennettavani Nina

 

 

Katsaus syksyn harjoitteluun

Posted by on Jan 21, 2019 in Harjoittelu | Comments Off on Katsaus syksyn harjoitteluun

Uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin ja on hyvä hetki tarkastella mitä on tullut syksyn aikana tehtyä treenirintamalla. Pidin lähes koko syyskuun ajan ns. ylimenokautta eli harjoittelin ilman ohjelmaa, pidin enemmän lepopäiviä ja etenin fiilispohjalta. Syyskuuhun mahtui paljon uintia, Espoon rantamaratonin puolimatkan jänistely 1:40 ryhmässä sekä vaellus Kevolle, josta voi lukea lisää täältä.

Virallisesti aloitin peruskestävyyskauden lokakuun alussa. Samaan aikaan alkoi myös vetohommat Espoon Tapioiden juoksuklubissa, jossa olen ohjaajana yhdeksättä vuotta. Saatiin taas kiva porukka kasaan. Jokaviikkoisesta keskiviikon treenistä harjoitusohjelmaani muodostuu viikon toinen kovempi harjoitus, toisen ollessa viikonloppuisin.

Lokakuulle tuli myös buukattua pari tapahtumaa, joista toinen oli heti ensimmäisellä viikolla. Silloin juostiin Aikuisurheilijoiden polkujuoksun SM kisat Solvallassa. Pääsin 10 km kisassa etenemään helpolla omalla juoksulla tehojen ollessa VK2 alueen –  anaerobisen kynnyksen tuntumassa, joka oli myös tavoitteeni. SM polkujuoksu oli ensimmäinen laatuaan ja toivottavasti myös jatkuu. Toivottavasti myös ajankohta olisi sellainen, että samaan aikaan ei olisi muita isoja kisoja, jotta saataisiin kaikki huiput paikalle. Nyt samaan aikaan kisattiin Kolilla Vaarojen maratonilla.

Toinen lokakuun tapahtuma oli Vantaan maratonin varttimatka eli 10,5km Icepower tiimin väreissä. Tännekin suunnattiin tavoitteena hyvä treeni. Matka taittui 3.48min/km keskivauhdilla. Tämän jälkeen oli syysohjelmassa vielä yksi erittäin mukava tapahtuma, meille jo perinteeksi muodostunut parisuhdekisa X-kaato. Tapahtumassa edetään suunnistaen menopeleinä kanootti, pyörä ja omat jalat. Meillähän ei ole tapana harjoitella tähän, joten edellisestä melontakerrasta oli vuosi aikaa ja meno oli sen mukaista. Mutta meillä oli hurjan kiva neljän tunnin reissu!

IMG_20181010_181002

Juoksuklubin syystreeneissä

 

Perustekeminen ja laktaattitestaus

Lokakuun viimeisenä päivänä oli vuorossa joka syksyiset laktaattitestit, jossa juoksin 6x1200m radalla ja joka välissä napataan sormen päästä laktaatti. Vuoden takaisessa (2017) testissä ilmeni sellainen ongelma, että en ollut nähtävästi palautunut kunnolla kisakaudesta, jolloin laktaatin poisto oli huonoa ja aerobinen kynnys jäi aiempaa huonommaksi maksimivauhtien ollessa taas parasta koskaan.

Tästä viisastuneena pidin syksyllä (2018) pidemmän ylimenokauden. Harjoittelussa tein päätöksen rytmittää tekemistä enemmän ja hiljensin kovien treenien tehoja reilusti. Hyvin helposti jää päälle samat kovien treenien tavoiteajat, jotka ovat olleet kesällä kisakaudella ja unohtuu että nyt lepokauden jälkeen ei olla, eikä tarvitse olla huippuiskussa vaan pääpainotus on peruskestävyydessä. Nyt tehdyssä testissä tämä oli tuottanut tulosta ja aerokynnys oli paremmalla tolalla sekä poisto parempaa. Ilahduttavaa oli myös, että maksimivauhti oli edelleen oikein hyvällä tasolla.

 

received_323635281551059

Laktaattitestaus

 

Harjoittelun rytmittäminen

Rytmityksessä käytän mallia 2+1 tai 3+1 tilanteen ja ajankäytön mukaan.  Tämä tarkoittaa, että kahta tai kolmea kovempaa viikkoa seuraa yksi kevyt jakso.  Olen suunnitelmassani joustava: himmaan tarvittaessa tai venytän kovaa jaksoa kolmeen viikkoon, jos meno on hyvä. Myös ajankäyttö sanelee mihin väliin sopii kovempi jakso ja milloin otetaan keveämpää. Jälkikäteen tarkasteltuna syksy meni aika kivasti. Säilyin terveenä, fiilis oli hyvä, tunteja kertyi sen mitä oli ajatellut viikkotasolla kertyvän, peruskunto tuntuu kohonneen sekä palautuminen tuntuu tehostuneen. Erityisesti keveällä jaksolla parin päivän kehonhuolto yhdistettynä hyötyliikuntaan tuntuu toimivan parhaiten verrattuna kokonaisen viikon mittaiseen liian kevyeeseen harjoitteluun. 

 

Tässä kaksi esimerkki viikkoa marraskuulta 2018.

Raskas viikko

Ma

LEPO

Ti

Aamu: PK uinti noin 40min

Ilta: PK2 juoksu sis. 9x100m reipasta. Yht. noin 50 min + coretreeni

Ke

Aamu: PK maastopyöräily 60min + coretreeni

Ilta: juoksuklubin treenit. Tekniikka + 6x4min/1min keskuspuistossa, tehoalue VK1-2. Mäkiloikkaa ja spurtteja. Yht. 90min

To

Aamu: PK1 crosstrainerilla 60min + hotjooga 75min

Pe

Aamu: PK uinti noin 40min

Ilta: PK2 juoksu noin 70min + coretreeni

La

Aamu: VK Juoksu. Verkat + 13km kiihtyvä VK1-2 + verkat yht. 75min + lihaskuntopiiri

Ilta: PK1 hölkkä poluilla koirien kanssa 30min

Su

PK1 sauvakävelyhölkkä poluilla 135min

Viikko yhteensä noin 11h tuntia (juoksu, pyörä, crosstrainer ja uinti) Harjoitustunteihin en laske lihakuntoa ja huoltoa.

Tälle viikolle kertyi lisäksi ulkoilua koirien kanssa to-su välillä noin 2-2,5h per päivä.

 

Kevyt viikko

Ma

Fysioterapia 60min

Ti

Hieroja 60min

Ke

Ilta: Juoksuklubin treeni: verkat ja tekniikka + 8x350m ylämäkivedot + 150m alamäkirullaus + mäkijumppa. yht. 105min + core

To

Aamu: PK1 crosstrainerilla 60min + hotjooga 75min

Pe

PK2 juoksu 60min

La

VK juoksu: verkat + 10km VK1 – VK2@4:04 + verkat yht. 66min + core

Su

Kehonhuoltoa ja kevyttä lihaskuntotreeniä noin 120min (olin koulutuksessa, jossa aiheena Fascial training)

Yhteensä noin 5h (juoksu ja crosstrainer). Pitkän PK lenkin 90min siirsin maanantaiaamuun sunnuntaipäivän ollessa pitkä koulutuspäivä joten silloin harjoitustunnit nousisivat 6,5 tuntiin kevyellä viikolla. Tämän lisäksi päiviin sisältyi koirien ulkoilutusta ma-to välillä 2-2,5h per päivä.

 

Monipuolisuus ja maltti

Tykkään harjoitella monipuolisesti, vaikka päälajini on juoksu. Toinen syy monipuolisuuteen on vammojen ennaltaehkäisy. Olen paljon jalkojen päällä työssäni ja vapaa-ajalla, joten haluan myös ehkäistä ylikuormittumista tekemällä monipuolista treeniä. Näillä samoilla jaloilla tulisi pärjäillä aika monta kymmentä vuotta ja jalkoja ei valitettavasti varaosina saa. Askelia kertyy aina vähintään 10-15 000 per päivä, maksimin ollessa 40 000.

Syksyllä tein myös sunnuntai pitkikset lähes aika sauvakävely-hölkkänä poluilla. Juoksin ensimmäisen pitkän lenkin tiellä vasta tuota kevyttä viikkoa seuranneena maanantaina. Juoksin myös kaikki VK treenit syksyllä latupohjilla ja hiekkateillä.

Tehoja on ollut mukana maltilla. Sen sijaan että, olisin puskenut keskiviikon treeneissä valtavan happokuorman, olen jättänyt suurimman osan vedoista VK2 / anaerobisen kynnyksen tasolle. Vain pari viimeistä vetoa tai osan viimeisen vedon lopusta olen päästänyt MK puolelle. Aikaisempina vuosina kuntopiikki on usein myös puskenut vuoden vaihteen jälkeen ja homma on laskenut talven mittaan ja olo ei ole ollut kevään kisakauteen lähdettäessä mielestäni riittävän tuore.

Lihaskuntotreeniä on säännöllisesti mukana ohjelmassa. Syksyllä jumpat tulee tehtyä mäkiloikkien, koordien ja coretreenin muodossa sekä kuntopiirinä kotona. Talvella olen siirtynyt enemmän kuntosaliympäristöön. Olen sellaista sorttia, että lihasmassa tarttuu sekä erottuu, se ei juoksun näkökulmasta ole optimaalisin tilanne. En ole juuri viime vuosina perusvoimaa tehnyt, vaan teen lihaskestävyyttä sekä haen tietyillä liikkeillä räjähtävyyttä ja parannan hermotusta.

Kehonhuollon määrä kasvaa, kun harjoittelumäärät kasvavat ja ikävuodet lisääntyvät. Niin se vaan menee. Huollon laiminlyönnin huomaa kropassa ja seuraukset voivat olla pitkäkestoisia. Suosikkini on Hot Yin Jooga sekä putkirullaus ja uutena olen innostunut Fascial trainingista.

IMG_20181112_142559

Jumppaa jumppaa!!

 

Miten tästä eteenpäin?

Joulukuussa siirryttiin juoksuklubissa treenaamaan sisätiloihin Esport Arenalle. Muutamat vetosarjat ovat jo olleet ohjelmassa ja rennolla pöhinällä on menty eteenpäin. Haluan edelleen edetä maltilla ja venyttää peruskestävyyskautta pidemmälle ja alkaa terävöittämään kuntoa vasta huhtikuulle. Onneksi tähän on oivallinen ratkaisu: hiihto. Mikäs sen mukavampaa kuin talvisessa säässä hiihtely. Joulukuun lopun ja tammikuun ajan olenkin harjoitellut kevyttä määrää hiihtäen ja tehden pääharjoitukset juosten. Hiihdon myötä myös harjoitusmäärät ovat hieman kasvaneet syksystä.

Vaikuttaa myös vahvasti siltä, että tulen osallistumaan ensimmäiseen hiihtotapahtumaani helmikuun ensimmäinen päivä. Vierumäellä hiihdetään 24h hiihto, jossa olen mukana naisten joukkueessa Samba Trail running clubin väreissä. Saa nähdä montako tuntia hiihtelyä kohdalleni osuu.

Hallikausi jää nyt kokonaan pois ohjelmasta, siihen ei ole nyt mielenkiintoa virittäytyä. Kisakauden starttaan todennäköisesti yleisen sarjan SM puolimaratonilla huhtikuussa. Sitä ennen toivon loistavia hiihtokelejä ja maltillisia juoksutreenejä.

Iloa tammikuuhun ja malttia harjoitteluun myös sinulle!

 

 

 

 

“Suru on kunniavieras”

Posted by on Nov 3, 2018 in Kilpailut | Comments Off on “Suru on kunniavieras”

Kevon reissusta kertovassa kirjoituksessa lupasin kirjoittaa menneestä kaudesta ja empivistä ajatuksista jatkon suhteen. Vaadittiin siis yli sata kilometriä tunturimaisemaa rinkka selässä, ennen kuin ajatus oli valmis jatkon suhteen. Kun kirjoitan viimekaudesta, joka alkoi lokakuussa 2017 ja päättyi tämän vuoden syyskuussa, voisin yhtä hyvin kirjoittaa kuolemasta, menetyksestä ja surusta. Nyt jos mietit, että edellisiin sanoihin liittyy pelkkää pahaa, huonoa ja synkkää olet väärässä. Liittyy niihin toki sitäkin, mutta enimmäkseen niihin liittyy läsnäoloa, kiitollisuutta ja olennaisten asioiden tajuamista. Tätä kirjoitusta on rakennettu pala kerrallaan. Poistettu osioita ja lisätty osioita. Veivattu edestakaisin. Johtuen ehkä siitä, että kirjoitan hyvin henkilökohtaisesta asiasta. Mutta valmistuihan tämä, Pyhäinpäivän kunniaksi.

Päättyneenä kautena opin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Opin itsestäni urheilijana ja valmentajana, mutta ennen kaikkea ihmisenä. Opin tiedostamaan jaksamisen rajat. Opin jotakin siitä, milloin keskinkertainen on riittävä ja milloin puskea yli, kun ei enää jaksaisi.

Kauden alku oli aika lailla samanlainen vuosi sitten kuin aiemminkin. Peruskestävyystreeniä joka sisälsi juoksua, pyöräilyä ja sauvakävelylenkkejä. Tuntimäärät 10-12h viikossa. Perustekemistä. Arjessa työtä, treeniä ja normi perhe-elämää.

IMG_20180630_214450

Jotain oli kuitenkin toisin. Isäni sairasti syöpää. Oli sairastanut tuohon mennessä kolmatta vuotta. Vointi parani ja huononi, sahasi eestaas. Hän oli innokas penkkiurheilija. Kannusti aina ja katsoi kaikki kisani jotka televisioitiin sekä surffasi netistä tulokset. Jos ei tuloksia löytynyt, niin soitti ja kirosi että mistä ne tulokset näkyy. Kehui, että juokset hyvin noin vanhaksi akaksi. Kun olin lapsi hän opetti minut liikkumaan metsässä, ampumaan pienoiskiväärillä ja perkaamaan hauen. Hän sytytti kipinän yrittäjyyteen. Opetti, että jos jotakin markalla ostat, niin kahdella sen myyt. Semmoinen hän oli, sellainen luotettava huumorilla höystetty järkkymätön vuori.

Tammikuun 2018 alussa kun olin käymässä, hän oli silloin kotona. Oli ollut välillä vuodeosastolla ja välillä kotona. Vointi oli mennyt huonommaksi viime päivien aikana. Sen näki liikkeistä ja kuuli hengityksestä. Hän kysyi, että lähdenkö viemään hänet vuodeosastolle. Halusi mennä. Vastasin, että lähdenhän minä. Hän vielä työhuoneessaan hoiti paperitöitä ennen lähtöä. Vajaan puolen tunnin ajomatkan aikana ei paljon puheltu. Molemmat tiesivät, että hän katselee näitä maisemia viimeistä kertaa. Siitä alkoi kuukauden mittainen saattohoito. Äiti oli isän luona koko ajan. Kävi välillä syömässä ja nukkumassa mutta muuten oli vierellä koko ajan.

Minä en tiennyt yhtään, miten suhtautua kuolemaan. Olin ollut elämäni aikana kerran hautajaisissa ja olin silloin 3 vuotta vanha. Inhosin sairaaloita ja vuodeosastoja. Kysyin äidiltä, että mitä minä teen, jos alkaa kamalasti itkettämään kun tulen isää katsomaan? Että jos ei pystykään olemaan?

Jostakin ne voimat vain tulevat. Parissa päivässä opin rutiinit. Totuin vuodeosaston hajuun. Tiesin mistä löytää lehtiä, milloin tulee ruoka ja opin tuntemaan hoitajia nimeltä. En itkenyt isän luona, mutta hiihtoladulla itkin joka kerta niin että happi uhkasi lakata kulkemasta ja kyyneleet jäätyivät poskille. Opin että ei tarvitse yrittää esittää isän vierellä mitään, riitti että oli läsnä ja luki vaikka lehdestä ääneen urheilutuloksia.

Helmikuun alussa hän kuoli. Olen kiitollinen siitä, että sain olla mukana lähes viimeiseen hengenvetoon saakka. Mitään ei jäänyt sanomatta.

Urheilu oli ja on minulle edelleen tapa tehdä surutyötä. En hetkeäkään ajatellut jättää kisakautta väliin, mutta päätin kilpailla vähemmän, sillä harjoittelu oli ollut melko vaillinaista ja fiilispohjaista alkuvuoden. Stressin ja puutteellisen lihashuollon seurauksena sain kiusallisen plantaarifaskiitin keväällä. Ennen SM maastoja kunnollisia tehoharjoituksia juosten oli alla vain pari. Halusin kuitenkin kilpailla. Tuloksena oli 13. sija ja sen myötä joukkue SM hopea, joka oli ensimmäinen yleisen sarjan SM mitalini. Toukokuun lopulla sairastuin flunssaan. Olin kuumeessa, kun ulkona oli helle. Kesäkuussa juoksin varovaiset pari ratastarttia fiilispohjalta. Heinäkuu helli ja raastoi melkoisilla hellelukemilla. Viimeistelytreeneissä oli lämmintä pitkälti + 30 astetta ja oma vesiämpäri kentän laidalla sienen kera odottamassa.

Jyväskylässä Kalevankisojen 10 000m olin 4., joka oli paras sijoitus koskaan. 5000m loppui puhti aivan täysin ja olin sijalla 9. Aikuisurheilijoiden SM kisoista saaliina oli kultaa 800m:n ja 1500m:n matkoilla, joista kasilla syntyi kauden ainut ennätys. Syksyllä vielä juoksin aikuisurheilijoiden kisoista polkujuoksun SM kisoista kultaa.

FB_IMG_1534593108948

N35 sarjan SM kultaa 800m

Elokuun lopussa oli takaisin maksun aika. Olin kisakauden päättyessä aivan puhki ja halusin vain nukkua. Ja niin nukuinkin: 9-10h yössä ja aamulla odotin, että koska pääsee illalla nukkumaan. Ajattelin että, en jaksa enää urheilla tällä panostuksella, jos hinta on tämä kunnes tajusin että kysymys ei ole pelkästään kisakauden aiheuttamasta fyysisestä väsymisestä vaan kaiken vuoden aikana tapahtuneen tuomasta uupumuksesta.

Opin että surusta saa voimia. Sain siitä voimia kisakauteen, mutta voimia ei voi riittää loputtomiin vaan jossakin vaiheessa tulee senkin aika, että on vain levättävä. Laitettava akku laturiin.

Aiemmin olen vastannut kaikille kysyttäessä päättyneestä kisakaudesta että ”ihan ok meni” Nyt kun olen tätä asiaa miettinyt, niin voisin vastata, että kausi meni paljon paremmin kuin lähtökohdat olisivat suoneet.

Kuukauden päivät olen nyt peruskuntokautta nautiskellut. En vain pysty itselleni perustelemaan miksi en ainakin vielä ensi kaudella kilpailisi SM tasolla yleisessä sarjassa. En vain koe, että homma olisi viety sillä tiellä loppuun saakka. Liekki palaa roihuten ja vaikka yksi kannustaja on poissa, niin hän on kuitenkin läsnä. Pystyn kuulemaan tiukoissa paikoissa kannustushuudot ja aistimaan pirtin jännittyneen tunnelman TV:n ääressä. Hieman niin kuin silloin kun Suomi voitti jääkiekossa maailmanmestaruuden vuonna 95. Se matsi katsottiin yhdessä.

Sytytä tänään Pyhäinpäivänä kynttilä ja nosta malja sinulle tärkeän henkilön muistolle.