Kukkuluuruu – Miten meni kausi 2012-2013?

Posted by on Nov 9, 2013 in muut | Comments Off

No hyvinhän se meni. Kausi parani loppua kohden ja oppia tuli paljon. Näin ylimenokauden aikana päätin hieman tarkastella mennyttä kautta. Juoksukilometrejä kertyi vuoden aikana keskimäärin 50–60 km per viikko ja harjoitustunteja reilu 10 tuntia viikossa. Harjoittelun kulmakivet olivat laadukkaat juoksuharjoitukset, runsas korvaavaharjoittelu ja lihashuolto. Samoin järkevä harjoittelun rytmitys sekä riittävä ja laadukas ravinto olivat tärkeässä roolissa.

Kuten huomata saattaa, en erityisemmin keräile juoksukilometrejä. Ennätysviikkoni kilometrien suhteen oli 107,5km tammikuussa Espanjassa. Tämä olikin ainoa sadan kilometrin ylitykseni koko vuotena. Toisaalta harrastamani lajivalikoima taasen oli sangen kattava: crosstrainer, spinning, sauvakävely, hiihto, vaellukset, lumikenkäily, vesijuoksu ja pyöräily sekä tietysti lihaskuntotreenit. Varmaan tuosta listasta myös jotain unohtui. Lisäksi opettelin uusia juttuja, kuten uimaan kroolia sekä suunnistamaan. Uinnissa ja suunnistuksessa en edelleenkään ole hyvä, en edes keskinkertainen. Mutta en ole hukkunut altaaseen ja kotiini olen löytänyt.

Uskon vahvasti monipuoliseen harjoitteluun, pelkän juoksuharjoittelun sijaan. Mielestäni peruskuntoa voi kehittää monipuolisemminkin kuin vain juoksemalla. Sama koskee palauttavaa harjoittelua. Vaeltaminen metsässä on mahtavaa! Kaakelin tuijottaminen vesijuoksualtaassa voi toisinaan olla tylsää, mutta jaloille palkitsevaa. Siinähän sitä ehtii samalla miettimään ja pohtimaan elämän peruskysymyksiä.

Mutta on se juokseminen itsessäänkin todella monipuolista, kun oikein asiaa ryhtyy pohtimaan. Kauden aikana juoksin asfaltilla, lumessa, metsäpoluilla, hiekkateillä, sisähallissa, ulkona radalla, pururadalla, juoksumatolla, nurmikolla avojaloin. Juoksin intervallit, tasavauhtiset, lyhyet vedot, pitkät vedot, pitkät lenkit, ylämäkivedot, alamäkirullaukset, kiihtyvät lenkit ja joskus myös hidastuvat lenkit. Yksin, kaksin, koiran vetoavulla, juoksukaverien kannustuksella. Vitsi tämähän on hieno laji! Ilmankos tämä jaksaa vuodesta toiseen koukuttaa.

Tärkein oppini tällä kaudella oli maratonvauhti ja sen harjoittaminen. Maratonvauhti ei muuten tipahda taivaasta, että hupsista vaan. Sitä vauhtia pitää harjoittaa. Sitä vauhtia pitää siis juosta. Maratonvauhtia tulee kutitella monesta suunnasta. Tärkeimmäksi harjoituksekseni muodostui kiihtyvä tai intervallityyppinen puolipitkälenkki, jossa pyöritään maratonvauhdissa ja tätä nopeammissa vauhdeissa. En voi sanoa, että tuo olisi aina ollut lempiharjoituksiani, mutta ylivoimaisesti kehittävin. Toinen kehittävä harjoitus oli hieman alle 30 km kiihtyvällä vauhdilla.

Kisakauteen mahtui paljon hyviä onnistumisia ja tietysti myös pettymyksiä. Kuitenkin päätavoitteessani onnistuin – kahdesti. Olen entistä vahvemmin todennut olevani maratonjuoksija. Nuo lyhyemmät matkat varsinkin radalla, ovat hieman haastavia. En aio kuitenkaan ratamatkoja hyljätä, mutta suhtaudun niihin ehkä hieman maltillisemmin.

Nyt on kohta kaksi viikkoa enimmäkseen lepäilty. Huomaan, kuinka palo treenaamiseen kasvaa. Suunnittelen jo innoissani treeniohjelmaani. Täytyy vielä ulkopuolinen näkemys ottaa mukaan ohjelmani tarkasteluun. Muutoin saattaa varsinkin vetovauhtien kanssa homma karata käsistä heti alkuunsa.

Talvea ja lunta odotan kovasti. Lajivalikoimaa ajattelin laajentaa kahdella tavalla. Hankin perinteisen sukset vapaan tyylin rinnalle. Olen viimeksi hiihtänyt ”pertsaa” muistaakseni yläasteella, joten saattaa hetkinen kestää ennen kuin olen tuon homman kanssa sinut. Aion myös juosta lumikengillä. Se oli jo viime talvena ohjelmassa, mutta jotenkin ei napannut. Juoksukilometrejä ajattelin hieman nostaa, tosin maltillisesti. Ehkä alkukaudesta keskimärin noin 60-80km per viikko, kun meno on hitaampaa. Lasketaan niitä sitten taas kun kisailuhommat alkavat. Ennen kaikkea toivon, että saan pysyä terveenä ja treenata hyvällä mielin. Tosin joskus saa hieman irvistääkin :)

puussa